Kotiäidin Luomulaakso

Katriinan kauppa - luomua ja ekologisuutta

2012-01-27T13:53:00.001+02:00

Uudet kaapin täytteet! :)

Härö-episodin jälkeen oli taas aika täyttää hiukan ruokakaappeja. Täydennystä tuli tilattua Katriinan kaupasta, joka olikin ihan uusi tuttavuus, mutta nyt kokeiltu ja hyväksi havaittu. Viesteihin vastattiin nopeasti ja paketti päätyi postiin vallan vauhdikkaasti, joten ei voi muuta sanoa kuin kympin arvoinen kauppa kaikin puolin! Kiva olisi jonain päivänä vierailla ihan liikkeessäkin eikä vain nettikaupassa!

Katriinan kaupassa voi nettikaupan lisäksi vierailla myös niin Seinäjoella kuin Jyväskylässäkin, joissa pääsee tuotteita ihan hypistelemään. :) Kyseessä on vuonna 2009 perustettu perheyritys, joten siltäkin osin on mukavaa tehdä ostoksia kyseisessä liikkeessä. Valikoimissa on elintarvikkeita, ihonhoitotuotteita ja ekovauvoillekin löytyy oma osionsa - sekä tietysti vielä paljon muuta! Käykää kurkkaamassa, mitä kaikkea löytyy!

Kotiäidin Luomulaakson lukijoiden iloksi voin kertoa, että Katriinan kauppa on luvannut blogin lukijoille ilmaisen toimituksen sekä -10% kaikista tuotteista helmikuun 2012 loppuun saakka.

Joten kipin kapin vain kaikki ostoksille!

Kasvilamppuja ja malttamattomuutta

2012-01-23T12:58:00.000+02:00

Siemenkuormaa odotellessa on ollut hyvä aloitella kevätsiivous. Kohta on käyty läpi yksi vaatehuone, pesty ja puunattu sen nurkat ja pyykkätty kaikki hyllyillä olleet tekstiilit. Seuraavaksi olisi vuorossa toinen vaatehuone, mutta siinä välissä ehtii hyvin valmistella paikkoja taimikasvatukselle.

Tänä keväänä ajattelin viritellä käyttöön myös muutama vuosi sitten hankkimani kasvilamput, sillä aikaisin keväällä ei valoa ole vielä riittävästi taimille ja niistä kasvaa puoli pimeässä sellaisia reppanoita hujoppeja. Hontelo varsi ei jaksa pysyä pystyssä ja taimen lähtökohdat kunnollisen sadon tuottamiseen ovat aika kehnot. Toivon, että kasvilamput pelastavat tämän keväisen kasvatusyrityksen pahimmilta karikoilta.

Edellisistä vuosista poiketen en ole vielä tehnyt suunnitelmia kasvimaita varten. Yleensä ne on tullut tehtyä jo edellisenä syksynä, mutta tänä vuonna olen syystä tai toisesta jäljessä. Eipä tuo silti haittaa. Ehtii ne saada valmiiksi vielä nytkin ja ehkä on mukava, kun on edes joitain puutarhajuttuja pohdittavana, kun taimikasvatustakaan ei voi ihan vielä aloittaa. Kärsivällisyys on kyllä koetuksella, kun päivät menevät tuskallisen hitaasti eteenpäin! :-D Juu... tiedetäään... maltti on valttia tässäkin!

Niin ja yksi mutka on vielä matkassa. Tapaninpäivän myrskyssä vaurioitunut suuri kasvimaalaatikko pitää vielä korjata ennen kuin pääsee kylvötöihin - niin ja puukin pitäisi siitä päältä ehkä poistaa.... ja muutama muukin myrskytuho, joka nyt on lumen alla, pitää siivota. Kaikki aikanaan. Jos nyt menisi virittelemään kasvilamput paikoilleen ja ihan vaikka vain kokeeksi laittelemaan noita taimipurkkeja riviin, jotta näkee kuinka monta saankaan niitä tänä vuonna mahtumaan! :)

Multaisia mietteitä

2012-01-20T10:30:00.002+02:00

Tänä vuonna päätin tehdä siementen hankinnasta hiukan helpompaa. Tilasin kaikki tarvitsemani Hyötykasviyhdistyksestä ja nyt tarvitsee vain odotella, että siemenkuorma saapuu. Tälle keväälle on suuria suunitelmia, kun kasvatustilakin lisääntyi syksyllä roimasti. Tilattuna on nyt erilaisia tomaatteja ja kurkkuja, paprikaa, kaaleja, persiljaa, porkkanaa, mangoldia, punajuurta, härkäpapuja, ruusupapuja, pensaspapuja, sokeriherneitä, kurpitsoita... Onneksi siemeniä on vielä vanhastaan jäljellä, joten kaikkia ei tarvinnut ostaa tänä vuonna lainkaan.

Kasvimaa tulee olemaan tänä vuonna todella täynnä ja keväällä tarvitaan multakuorma, jotta uudet kasvimaat saavat tarvittavan multa-annoksen. Syksyllä laitoimme uusien laatikoiden pohjalle jo koivunlehtiä ja ne saavat mullan alle jäädäkin. Voi olla, että nyt keväällä niitä vielä hiukan lisätään, kun lehtikasat ovat talvenaikana painuneet kasaan aika tavalla.

Sormet hinkuvat jo multaan. Viime viikolla satanut lumi on kyllä kaunis, mutta kevättä odotetaan jo niin kovalla innolla, että lumi voisi jo sulaa pois, jotta pääsisi taas puutarhaan möyrimään. Kunnostamaan piparminttupenkin, laittamaan uutta kompostia kurpitsamaalle ja parsalle eikä se taitaisi tänä vuonna tehdä pahaa maa-artisokillekaan. Tänä vuonna valmista lehtikompostiakin on enemmän kuin aiemmin eikä olla enää vain keittiökompostin varassa, josta riitti lannoitus vain kurpitsoille.

Voi kun lumi sulaisi jo ja kevät aurinko alkaisi helottaa. Onneksi ensi kuusssa alkaa taimikasvatus! :)

Sammakko, Tiikeri ja Possu

2012-01-19T07:32:00.004+02:00

Olipa kerran Sammakko, Tiikeri ja Possu. Sammakko piti kaikesta vihreästä ja viihtyi hyvin, kun tunsi kostean mullan varpaidensa alla. Tiikeri taas oli vikkelä ja tarvitsi paljon energiaa. Possu puolestaan piti kaikesta siitä, mistä Sammakko ja Tiikeri eivät.

Kyseessä ovat siis meidän perheemme roska-astiat. Sammakko on biojätteelle, tiikeri energiajakeelle ja possu saa sisäänsä kaiken sen, mikä ei noihin kahteen tai muuhun kierrätykseen kelpaa.

Astiat ovat olleet hyvät siinäkin mielessä, että lasten on ollut helppo sisäistää roskien lajittelu. Mielikuvat eläimistä ovat vahvat. Meillä ei muuten nykyään paljon puhuta biojätteistä, energiajakeesta tai sekaroskista. Kun ihmetellään mihin mikäkin roska menee on vastaus yleensä vain sammakko, tiikeri tai possu. Sammakon jätteet ovat selkeämpiä ja ongelmia tulee lähinnä vain tiikerin ja possun välillä, kun pitää olla varma, että esimerkiksi muovit ovat energiajakeeksi soveltuvia.

Kierrätys voi todella olla hauskaa ja noita roska-astioita katselee ihan mielellään!

Pariovien salaisuus

2012-01-17T09:56:00.000+02:00

Kauan ja hartaasti odotettu vessan ovi on viimein valmis. Hienosäätöä on tosin vielä jäljellä, mutta kaikkea ei voi saada heti - ei edes vaikka olisi jo odottanut puoli vuotta, että ovi yleensä olisi olemassa. :-D

Vessaremontti on vielä kesken, joten sisäpuolesta ei vielä julkaista ainoatakaan kuvaa, mutta muutaman viikon kuluessa uskoisin, että niitäkin alkaa tipahdella. Alkuperäiset suunnitelmat ovat menneet moneen kertaan uusiksi, kun vessan neliöt ja seinän korkeudet ovat mitä ovat ja kaikki tarpeellinenkin (kuten vesiputket, ja sähköt...) pitäisi noihin neliöihin saada mahtumaan. Ei siis vain niitä somisteita ja muita turhanpäiväisyyksiä. :D Haastetta oli saada kaikki ehdottoman tarpeellinen sopimaan noihin vähemmän tarpeellisiin juttuihin, jotka ovat edelleen pysyneet salaisuutena lapsille. Ja taitavat nuo tarpeellisemmatkin jutut vielä olla enimmäkseen salaisuuksia. Kysymyksiä niistä on kyllä kovasti tullut! Uskoisin, että lopputulos on lasten mieleen ja se lienee pääasia. Ja ehkä siitä joku aikuinenkin tykkää, vaikka lapsille tämä onkin rakennettu - paitsi tuo vessan ovi. Olen aina halunnut saada pariovet ja nyt sain ne! :)

Pariovet

2012-01-12T18:08:00.000+02:00

Kuka arvaa, mitä näiden ovien taakse kätkeytyy! :D

Astetta luomuisempi Lidl

2012-01-09T10:48:00.001+02:00

Edellisestä Lidl kerrasta oli jo kauan. Ennen sieltä tuli haettua MSC-merkittyä pakastekalaa, kun sitä ei paljon muissa kaupoissa vielä näkynyt. Nykyisin sertifioitua kalaa saa jo melkein mistä vain - valikoima vain vaihtelee.

Aiemmin olin Lidlistä ostanut myös Reilua suklaata, mutta luomua en ollut aiemmin nähnyt. Nyt hyllystä löytyi maitoa ja pakastealtaasta kasviksia. Lidlin sivusto sanoaa, että valikoimiin kuuluvat myös luomuvoi, mansikkahillo, tee, suklaa-riisikakku ja tomaattiketsuppi. Kaikki löytyvät Biotrend-merkin alta. Niitäkin varmaan pitää kokeilla ihan jo uteliaisuudesta.

Lidlin maitoa meillä on juotu muutaman viikon ajan. Lidlin Saksasta tuodun luomumaidon pariin hinasi lähinnä hinta ja se seikka, että meidän taloudessa maitoa kuluu viikossa ihan kiitettävä määrä. Pienimpi ruokalasku ei olisi koskaan pahitteeksi - luomun kohdalla on vain aika vaikea tehdä säästöjä, koska esimerkiksi tarjouksia on kovin harvoin. Ja Lidlin maito on merkittävästi edullisempi kuin Valion tai Arla Ingmanin maito. Eroina mainittakoon tosiaan tuo Lidlin maidon Saksasta rahtaaminen ja homogenointi. Kotimaiset luomumaidothan eivät ole homogenoituja.

Yksi ikävä vika Lidlin luomumaidossa on ja tuohon vikaan olemme yrittäneet totutella hiukan laihoin tuloksin. Lidlin maito maistuu....kummalliselta. (Kummallinen on tietenkin makuasia ja jonkun mielestä maussa ei välttämättä ole mitään vikaa. ) Siinä on pieni sivumaku, joka puskee läpi viimeistään siinä vaiheessa, kun on maidon nielaissut. Kädenvääntö halvemman hinnan, ekologisemman kuljetusmatkan ja maun välillä on kovaa. Ongelma päätettiin ratkaista sillä, että ostamme osan maidosta Lidlistä ja osa maidosta on sitten Valion tai Arla-Ingmanin maitoa. Lidlin maitoa voi nimittäin käyttää hyvin ruuanlaitossa, koska siinä hassu maku katoaa, mutta maitolasiin emme sitä taida haluta. Tällä tavoin saamme kuitenkin hiukan ruokalaskua pienennettyä.

Useasti luomun kohdalla ahdistavat pitkät kuljetusmatkat. Kotimaista luomua ei vain aina ole tarjolla ja koska meidän syymme luomun hankkimiseen ovat osittain hiukan erilaiset kuin monella muulla luomun käyttäjällä, ei aina voi tehdä niitä kaikkein parhaita valintoja ympäristön kannalta. Joskus pitää päätyä siihen edullisempaan vaihtoehtoon - ympäristön ja joskus jopa maun kustannuksella.

Taisteluväsymystä

2012-01-06T19:39:00.000+02:00

Riisihärö

Tavaroiden tiskaaminen, ruokatarvikkeiden pakastaminen ja ötökön metsästys alkavat käydä työstä. Päivät alkavat aikaisin ja loppuvat myöhään ja nuo pienet kammotukset ovat päätyneet jo uniinkin. Painajainen ei ole kuitenkaan ihan vielä ohitse.

Osa elintarvikkeista on päätynyt suoraan roskiin - lähinnä siis ne tuotteet, joissa otuksia on kulkenut pitkin ja poikin sekä sellaiset tuotteet, joita ei voi pakastaa. Joidenkin ruokatarvikkeiden kohdalla on ollut suru puserossa. Pois heittäminen on rankkaa puuhaa ihan normaalien elintarvikkeidenkin kohdalla, mutta kun pois pitää laittaa sellaista, jota on kauan toivonut saavansa ja säästänyt sitä sitten ihan erityistä tilannetta varten... No, toivottavasti häröt osasivat edes arvostaa ruokakaappini parhaimpia aarteita.

Riisiä, pastaa ja mausteita on kulkenut pakastimen kautta jatkuvalla syötöllä. Tuholaistorjujan mukaan pari päivää pakastimessa riittää tuhoamaan öttiäisen ja sen munat, joten tuolla parin päivän kierrolla vaihtuu pakastimen sisältö ja puhdistetut tuotteet päätyvät purkkeihin. Työtä on paljon ja tämä soppa on pistänyt normaalin arjen aika sekaisin. Mutta minkäs teet. Nyt on tällaista ja myöhemmin on sitten jotain muuta. Suuri ruokakaappimme on nyt kokenut aikamoisen mullistuksen.

Arvatkaa muuten kuinka paljon nyt juuri toivoisi, että olisi ne viime talven kovat pakkaset! Tämä olisi niin paljon helpompaa, kun elohopea olisi laskenut reilusti -20 asteeseen!

Tilaamani feromoni-ansat ovat edelleen postin syövereissä ja viikonloppu tuntuu tavattoman pitkältä. Maanantaina niiden pitäisi varmasti jo saapua. Kyllä niitä odotetaankin!

Metsästystä

2012-01-04T13:16:00.000+02:00

Googletukset ja puhelu tuholaistorjujalle ovat kantaneet hedelmää. Riisihäröt ovat saaneet kyytiä ja huomenna postilaatikkoon pitäisi ilmestyä tuholaistorjujan lähetys, joka sisältää useamman kappaleen feromoni liima-ansoja. Niiden avulla nähdään paremmin kuinka tehokkaasti olemme tuholaiset jo tällä puhdistuksella saaneet pois. Aika hiljaiselta vaikuttaa, mutta koska tykkäävät häröillä pienissä koloissa niin paras pelata varman päälle.

Kotiin on myös ilmestynyt liuta tiiviitä purkkeja, joihin saadaan sitten uudet ja osa vanhoista ruokatavaroista talteen. Ne tuotteet, jotka vaikuttavat saastumattomilta pakastetaan muutamaksi päiväksi ja purkitettaan. Pakastamalla myös muna-asteella olevat öttiäiset tuhoutuvat. Tuholaistorjuja mainitsi, että riisihärölle kelpaa melkein kaikki lukuunottamatta kahvia, sokeria ja suolaa. Ehkä pitäisi olla onnellinen, että otus ei ole sentään IHAN kaikkiruokainen!

Vahingosta viisastuneena, suosittelen lämpimästi tuotteiden pakastamista ja sen jälkeen purkissa säilyttämistä - etenkinkin kaikkien viljatuotteiden kohdalla ja tuskinpa se pahitteeksi olisi mausteidenkaan kanssa. Ainakin noilla toimenpiteillä pääsee paljon helpommalla ja säästyy monelta harmilta.

"Riisihärkien" keskellä

2012-01-03T12:47:00.000+02:00

Uusi vuosi alkoi vauhdikkaasti. Sunnuntaiaamuna käteen ottamani vehnäjauhopussi sisälsi hiukan enemmän kuin olin odottanut ja siitä alkoikin sitten ruokakaapin totaalinen tyhjennys ja siivous. Kutsumaton vieraamme oli saapunut parisen viikkoa ennen joulua uusissa vehnäjauhopussiessa. Ajattelin säästää hiukan kallisarvoista aikaa ennen joulua ja kävin ostamassa valkoiset vehnäjauhot kaupasta enkä suoraan tilalta niin kuin yleensä.

Lähemmin tutkittuna kutsumaton vieraamme paljastui riisihäröksi - lapsemme tosin nimesivät ne riisihäriksi, kun eivät sanaa kunnolla kuulleet. :-D Ne ruokatavarat, jotka vaikuttivat puhtailta ovat nyt pakastimessa ja ne saavat olla siellä viikon, jotta voidaan olla ihan varmoja siitä, että uudet pikkuiset lemmikkimme ovat varmasti kuolleet. Pari viimeistä päivää onkin kulunut aika totaalisesti siivoamisessa ja myrkyttämisessä.

Uudet ruokatarvikkeet tullaan muuten säilyttämään purkeissa. Yhtään ainoaa kertaa en enää halua tällaista soppaa, jos sen vain voin välttää ja emmehän me edes ole vielä kuivilla. Myrkyttämistä ja tarkkailua jatketaan vielä jonkin aikaa.

Vaikka osa tuotteista saadaankin pelastettua pakastamalla niin hävikki on silti melkoinen. Ja kun ajattelee, että iso osa ruokatavaroista on luomua niin hävikki tuntuu jo kukkarossakin. Onneksi nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että ötökkäongelma on saatu hallintaan ja se on jo paljon. Toivoa sopii, ettei tule ikäviä takapakkeja emmekä tule tarvitsemaan tuholaistorjujaa.

Aika hyvät sivustot löysin myös koskien tuholaisia. Tässä niistä yksi: Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen Kodin kutsumattomat vieraat

Hankittaisiinko salasuhde???

2011-12-29T12:33:00.000+02:00

Pidempään olen ihmetellyt televisio-ohjelmien kummallisia moraalikäsityksiä ja sitä miten se mahtaa vaikuttaa katsojiin - etenkin nuoriin. Se, mitä esitetään tavallisena alkaa ajan kanssa tuntua hyväksyttävämmältä ja lopulta ihan hyväksyttävältä. Ihan huomaamatta.

Tuntuu hirveän oudolta, että todella monessa sarjassa on vain eronneita ja pettäjiä sekä sitten niitä sinkkuja, jotka harrastavat yhden yön juttuja. Onko yhdessäkään sarjassa pariskuntaa, joka olisi yhdessä ja pysyisi yhdessä - riidoista ja erimielisyyksistä huolimatta. Ne riidat ja erimielisyydet kuuluvat nimittäin elämään ja jos niitä ei koskaan ole, on äärimmäisen todennäköistä, että toinen osapuolista antaa aina periksi eikä sekään liene hyvä juttu. Yhteen aikaan elokuvissa ja sarjoissa oli aina se yksi pakollinen tummaihoinen, sitten piti olla mallikappale jostain seksuaalivähemmistöstä. Miksei nykyään voisi olla sellainen kiintiöpariskunta? Tuolle saattaisi olla jo tilausta. Yksi vika siinä varmaan kuitenkin olisi. Ohjelmien tulee olla ennen kaikkea myyviä ja mielenkiintoisia. Kaipa sellainen kiintiöpariskunta olisi äärettömän tylsä, yllätyksetön ja ennen kaikkea sellainen ei-myyvä.

Tänä vuonna Suomeenkin ilmestyi parisuhteessa oleville oma nettisivusto, jossa saa anonyymina hakea virtaa väljähteneeseen parisuhteeseensa. Sivusto mainosti isosti Helsingin Kalliossa - koulun, urheilukentän ja päiväkodin läheisyydessä. Mainoksessa luki: Oletko naimisissa? Elvytä intohimosi - hanki salalsuhde. Onnistun yleensä ymmärtämään aika hyvin erilaisia ajatusmaailmoja, mutta tämä ei mahdu päähäni - ei sitten millään. Jo pelkkä ajatus siitä, että pettäminen ja valehtelu olisi hyväksyttävää on kertakaikkisen väärin. Sivusto antaa ymmärtää, että sivustolle liityttäessä pelataan avoimin kortein ja osapuolet tietävät toisen olevan varattu. No, kai se on parempi kuin, että valehtelee asiasta, mutta veikkaanpa, että tämä rehellisyydenpuuska ei ulotu näiden seuraahakevien puolisoihin, sillä he tuskin tietävät puolisoidensa olevan "elvyttämässä intohimoa". Ja jos tietäisivät, tuskin olisivat yhtä innoissaan tästä "rehellisyydestä". Ilmeisesti rehellisyys ja avoimuus ovat venyviä käsitteitä ja niistä sopii puhua vain silloin, kun itselle parhaiten sopii. Ihmettelen myös kuinka paljon rehellisyyttä ja avoimuutta sana salasuhde pitää sisällään...

Kiintiöpariskuntaa ja järkevää mainontaa odotellessa.

Myrskyn tuhojen tarkastelua

2011-12-28T12:21:00.001+02:00

Vakuutusyhtiöön soittaessa sai jonottaa aika tavalla. Asia on nyt kuitenkin vihdoin hoidossa edes jollain tavalla. Lupailivat soittaa takaisin ensi viikolla ja ottaa ilmoituksen vastaan. Nyt ottavat oikeastaan vastaan vain soittopyyntöjä sekä tiedon siitä, että myrskytuhoja on tapahtunut.

Laskeskelin tuossa itse aamusella pihan uudenman kerran kierrettyä, että tuhot nousevat helposti 900 euroon ja tuhatta euroakin saatetaan alkaa lähestyä. Eilinen myräkkä, vaikka pienempi olikin, väänteli kasvihuoneen metalliosia lisää ja esimerkiksi ovet eivät nyt toimi ihan niin kuin pitäisi. Onneksi isommat kasvihuoneet säästyivät tältä luonnonmullistukselta ja niiden osalta vaikuttaisi olevan tulossa ihan normaali kevät. Ja edelleen olemme äärimmäisen onnelisia siitä, että kaatunut puu ei tullut talon päälle.

Entin varpaat -vielä tukevasti maassa

Lapset ovat yhä surullisia siitä, että äidin lempipuu on kaatunut. Tuumittiin samalla, että on asiassa hyviäkin puolia - esimerkiksi se, että puu ei voi kaatua uudelleen. :D Kallio näyttää nyt tavattoman kaljulta ja ensi kesänä siihen varmaan olisi mukava saada jotain tilalle - ei ehkä kuitenkaan puuta, koska maata ei tuossa niin paljon ole ja en välittäisi saada siihen uutta puuta kaatumaan mahdollisesti jopa talon päälle. Jokin korkea puumainen pensas olisi varmasti mukava. Ehkäpä unkarin sireeni tai vaikkapa saskatoon, josta saisi sitten syötävääkin. Sireeni olisi kyllä tuossa paikassa tavattoman kaunis - jos kasvaa hyvin. No, vielä on muutama kuukausi aikaa miettiä mitä tehdä. Ja uudet puutarhasuunnitelmat tuntuvat aina mukavilta!

Hyvästit Entin varpaille

2011-12-27T10:40:00.002+02:00

Eilinen myrsy oli kova ja tämän päiväinenkään ei vaikuta ihan pieneltä, vaikka säätiedotus lupailikin, että tuuli ei niin voimakasta enää olekaan.

Tänä aamuna hämärässä, kun tuuli ei ollut vielä ihan niin kovaa, kipettelin ulkona keräilemässä kasvihuoneen osia aina naapurin puolelta asti. Tuuli oli lennättänyt isoja osia lähes kaksi metrisen koira-aitamme yli naapurin metsään, joka sekin oli näyttänyt kärsineen myrskyn kourissa. Vesisaaveja oli karanut vapaaksi talvisäilytysnurkkauksesta ja ainakin kolme niistä on nyt palasina.

Pahinta oli kuitenkin lempipuuni menetys. Mänty, joka kaatui takapihamme kalliolla oli kaunis. Siinä oli kauniit, käkkyräiset, kuivat alaoksat ja tuuheat yläoksat. Se loi takapihalle juuri sopivan varjon hellepäivän ollessa pahimmillaan. Sen kauniit kaartuvat, sammalen seasta nousevat juuret loivat kalliolle ihanaa, enttimäistä tunnelmaa. Ja tuo samainen puu antoi myös oravalle - pienelle mansikkavarkaallemme - suojaisan turvapaikan piilottaa saaliinsa yhteen noista kuivista oksista.

Puu toi tuulahduksen lapsuuden aikaisesta leikkipaikasta kalliolla mäntyjen keskellä.

Kuten kuvasta näkyy, kaatui puu yhden suuren kasvimaalaatikon päälle ja ennen kuin ensi keväänä päästään kylvöpuuhiin on edessä myrskytuhojen korjaaminen. Pikaisella laskemisella tämän hetkiset tuhot ovat jo muutaman sadan euron luokkaa. Toivoa vain sopii, että enempää tuhoja ei tule.

Tämän päivän tuuli on kovaa sekin ja puut näyttävät kärsiviltä. Olen tainnut eilisen aikana löytää oman sisäisen Idefixini katsellessani lempipuuni kuolemaa. :-D

Joulurauhan julistus 2009 - The Declaration of Christmas Peace 2009

2011-12-24T12:00:00.000+02:00

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Jouluseimi

2011-12-21T08:02:00.001+02:00

Tänä vuonna saatiin jouluseimi valmiiksi jo joulukuun alussa. Rakennusmateriaalina käytettiin mieheni vanhaa linnakketta, joka oli tehty puusta ja sopi siten mukavasti tarkoitukseen. Ja kun ampuma-aukot on käännelty pois näkyvistä ei se enää näytäkään linnakkeelta - paitsi jo somistukseksi laittaa intiaaneja ja sotilaita. :) Tämä lienee kierrätystä parhaimmillaan! ¨

Isoveljelläni oli muuten samanlainen linnake ja muista sillä itsekin aikoinani leikkineeni. Nykyään en ole kaupassa vastaava puista leikkikalua nähnyt. Sääli, että niin moni asia tehdään nykyään muovista. Onneksi edes joitain kuintekin yhä puusta ja taitaa se olla niinkin, että puisia leluja löytyy nykyään enemmän kuin vaikkapa muutama vuosi sitten. Hyvä niin.

Valoina käytämme pieniä "satukynttilöitä", kuten Rasmus niitä nimittää, koska on eskarissa niin oppinut. Rasmus muuten sai eskarista ihan oman satukynttilänsä ja on siitä valtavan onnellinen. Eilen illalla meni nukkumaan kynttilä vieressään lattialla.

Joulunpilaaja liikenteessä

2011-12-20T08:40:00.001+02:00

Putkiremontissa tapahtunut vesivahinko tutkittiin eilen ammattilaisen toimesta ja muutaman viikon kuivatuksella pitäisi homma olla kunnossa ja saadaan rakentaa seinä uusiksi. Ilmeisesti tuo pieni hyvän onnen tuulahdus oli sitten liikaa tässä meidän elämässämme.

Joku vähemmän ihana ihminen päätti rikkoa postilaatikkomme. Joulukortit ja muu posti oli hujan hajan ojan pohjalla ja tiellä. Iso kasa kortteja ja muuta postia on nyt likomärkää ja likaista - siistimisyrityksistä huolimatta tilanne ei paljon paremmaksi muuttunut. :/ Ei kai siihen maailma kaadu, jos joulukortit ovat vetisiä ja kuraisia - ja muukin posti. Mutta pahalta se tuntuu. Etenkin, kun joukossa oli Mikaelille ja Rasmukselle lähetettyjä joulutoivotuksia. Ja onhan se väärin, että toisten ihmisten omaisuuttaa surutta rikotaan ja pilataan. Tekisi mieli sanoa tekijälle pari valittua sanaa, jos se vain olisi mahdollista. Ja jos se laatikko nyt sitten oli pakko rikkoa niin kai sitä olisi voinut valita jonkin toisenkin hetken kuin juuri joulun alla.

Hyvää ja rauhallista joulua vain laatikkomme rikkojalle - missä ikinä hän sitten onkaan. Toivottavasti hänen korttinsa pysyvät kuivina ja jouluisina.

Epäonnea kerrakseen

2011-12-19T11:35:00.000+02:00

Niin se vain taitaa olla, että kun asiat alkavat mennä huonosti niin ne menevät sitten todella huonosti.

Viime viikolla päädyin takaisin sairaalaan. Kohtuun oli jäänyt raskausmateriaalia. Minut otettiin sisään osastolle, jossa sain antibioottia suoneen ja odotin kaavintaan pääsyä. Lopputulos tästä on nyt toivottavasti positiivinen eikä sairaalaan tarvitse enää palata.

Sairaalan hoitajat ovat suurimmaksi osaksi olleet mukavia ja osaaottavia, mutta heräämön hoitajasta en valitettavasti voi sanoa samaa. Herättyäni ihmettelin hänen nyrpeää käytöstään. Oli kuin hän olisi ollut jollain tapaa närkästynyt minuun. Pikku hiljaa palat loksahtivat paikoilleen. Selvisi, että kyseinen hoitaja eli luulossa, että olin itse halunnut päästä lapsestani eroon - hänen mielestään olin siis ilmeisesti ansainnut kipuni ja särkyni. Hoitajan käytös tuntui pahalta ja satutti. Toinen hoitaja osastolla kyseli minulta hiukan asioista, koska oli hämmentynyt kollegansa käytöksestä. Hän pahoitteli myös tämän käytöstä ja sanomisia. Onneksi koettelemus ainakin tältä erää on melkein ohi. Antibioottikuuri pitää syödä loppuun, mutta jos sen jälkeen pääsisi toipumaan jo ihan oikeasti.

Olisi luullut, että tässä olisi ollut jo riittävästi epäonnea, mutta perjantaina tapahtui lisää. Putkiremonttimme piti saada tuona päivänä päätökseen. Putkimies oli kuitenkin unohtanut tulpata jotkin putket, jotka olivat seinän sisällä ja kun vesi laitettiin päälle kastui vessan upouusi seinä ja vettä valui lattian allekin. Nyt meillä on yksi vessan seinä revittynä auki ja kodinhoito huoneen seinässä aukko, jotta vessan lattian alle päästään puhaltamaan kuumaa ilmaa, jotta kaikki kastunut materiaali saadaan kuivaksi. Arvatkaa oliko kodinhoito huone jo saatu valmiiksi... Huokaus... Pikkuisen on nyt joulutunnelmat kaukana, mutta taitaa se joulu silti sieltä tulla.

Normaalisti tähän aikaan talo olisi jo melkein koristeltu. Nyt joulusta muistuttaa muutama tonttu, seimi ja ikkunakoristeet sekä pari joulutähteä. Ehkä muutamassa päivässä saadaan ihmeitä aikaan ja meidänkin talossa piipahtaa joulu.

Maalaamista ja salaisuuksia

2011-12-15T14:38:00.000+02:00

Vessan remontti on edennyt kovaa vauhtia viimeiset pari viikkoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että meillä on jo huomenna juokseva vesi! Samalla saadaan myös kodinhoitohuoneen pesukoneliitäntä korjattua ja sen jälkeen päästään asentamaan paikoilleen uusi pitkä pöytälevy. Paljon parempaa joululahjaa ei voisi saada!

Vessassa on vielä tekemistä tämänkin jälkeen. Tänään sain hankittua kaappien ovet ja seuraavien viikkojen aikana olisi tarkoitus rakentaa niin "peilikaappi" kuin allaskaappikin. Lapsilta on ainakin toistaiseksi onnistuttu pitämään salassa vessaan sisältyvä yllätys, mutta pitkään se ei enää liene mahdollista. No, jännitys on ollut jo kova ja arvailuja on heitelty. Vielä ei kukaan kuitenkaan ole osunut oikeaan!

Tänään aamulla maalasin heti silmäni avattua vessan katon ja seuraavaksi olisi vuorossa se kolmas ja viimeinen maalikerros. Sitten ei enää tarvitsekaan koskea maalipurkkeihin - ainakaan vessan osalta. Viikko takaperin revimme ruokahuoneen katon alas ja seuraavaksi pitäisi sitten maalata tuon huoneen katto ja tarkoitus olisi saada katto varjolistoineen valmiiksi ennen jouluaattoa. Ei mahdoton aikataulu, mutta tiukkaa tulee, koska varjolistatkin on maalattava ja katto pitää maalata kolmeen kertaan, jos siitä mielii saada hyvän. No, mikään ei tule valmiiksi kuin tekemällä, joten suuntaanpa nyt maalaamaan tuon vessan katon viimeisen kerran. :) Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä jo kunnolla joululeipomusten kimppuun.

Lumipalloja ja tonttuja

2011-12-09T08:57:00.002+02:00

Eilen putkiremontti meni aimo askeleen eteenpäin. Uudet vesiputket kattavat nyt lähes koko talon ja ensi viikolla homma olisi tarkoitus saada loppuun. Edessä on kuitenkin vielä paljon työtä ennen kuin vessa on todella valmis, mutta joka päivä ollaan vähän lähempänä loppua. Ja jonain päivänä meidän vessa saa sen kauan kaivatun ovenkin.

Eilen iso osa päivästä meni siis siinä, että talossa oli vierasta väkeä. Lapset pelailivat Afrikan tähteä ihmeen rauhallisina - liekö jotain tekemistä Tonttu Toljanterilla, jonka äkäampiainen on ollut kovasti puheen alla. Minä puolestani päätin leipoa jotain. Ongelmana oli lähinnä se, että keittiö oli myös putkiremontin alla ja hella sen myötä. "Leipomoni" on hyvinkin toimiva, mutta uunia siellä ei ole. No, onneksi muistin vanhan reseptini, jota tosin jouduin himpun muuntelemaan, kun kaapissa ei ollut ihan niitä aineita kuin olin alunperin käyttänyt. Ei se mitään. Kokeilut ovat mukavia ja onneksi ne yleensä onnistuvat ja jos eivät niin lapset ovat silti yleensä iloisina tuotokset syöneet. Myönnettäköön kuitenkin, että joskus kokeileva keittiö epäonnistuu totaalisesti ja silloin koirilla on juhlapäivä....

Lumipallot syntyivät äkkiä ja lopputulos oli mukavan jouluinen. Ihan niin jouluinen, että kohta pistäisi oikeasti alkaa laittaa niitä joulukoristeitakin, ettei tule lopuksi kiire. :) Taitaa olla niin, että joulunodotus alkoi meillä ihan kunnolla vasta eilen.

Niin ja kuvassa olevien lumipallojen resepti tupsahtaa Ruokakorin puolelle parin tunnin sisällä. :)

Gluteenittomia luomutuotteita

2011-12-08T11:17:00.000+02:00

Monet valittavat Facebookin mainoksista. Itse en niitä pääsääntöisesti edes enää huomaa. Mutta joskus silmät niihin eksyvät ja koska mainokset ovat kohdennettuja niistä on välillä suurtakin iloa. Kuten muutama päivä sitten, kun ruudun sivuun ilmestyi Gluteenittoman maailman mainos. Kaupoissa kiertely on ollut hyvin vähällä muutaman kuukauden, joten mainoksien kautta on saanut paljon tietoa.

Jonkin aikaa olenkin jo ihmetellyt, että en todellakaan ole paljon nähnyt gluteenittomia luomutuotteita. Gluteeniton maailma onkin saanut jo aika liudan luomutuotteita valikoimiinsa. Sarjaan kuuluu 9 gluteenitonta luomujauhoseosta, jotka varmasti helpottavat monen keliaakikon arkea.

http://www.gluteenitonmaailma.fi/tuotteet/Gluteeniton_Maailma_Luomu_-tuotteet/

Välkähdyksiä valosta

2011-12-07T12:48:00.000+02:00

Ensilumi satoi maantaina ja maa on vielä tänäänkin valkoinen, vaikka untuvainen kerros ei olekaan vielä ihan niin paksu, että riittäisi peittämään nurmikon viimeistä tupsua myöden. Maisema on nyt kauniin valkoinen - ja valoisampi!

Myös pöydälleni ilmestynyt perhosorkidea on kaunis. Mieheni osti minulle kuvassa näkyvän violetin version - ja se sattuu olemaan juuri se, josta pidän eniten. Viime toukokuussa keskenmenon jälkeen pihalle nousi uusi kukkapenkki. Se oli tapa käsitellä surua ja saada kaunis muisto. Uusi kukkani on tuulahdus kesää, valoa ja elämää - ja jotain mihin hukuttaa paha olo, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Ensimmäinen kukka, jonka mieheltäni sain reilut 11 vuotta sitten oli orkidea. Hän toi sen minulle ensimmäisellä tapaamisellamme ja sekin oli violetti - tosin vaaleampi kuin tämä. Oli aikamoista sattumaa, että hän oli valinnut juuri yhden lempikukistani.

Onnea Suomi!

2011-12-06T12:16:00.001+02:00

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulua surun keskellä

2011-12-05T13:26:00.001+02:00

Ensimmäinen koristus joulua varten

Viimeiset viikot ovat olleet raskaita - siitä huolimatta edessä on joulukuu ja joulua pitäisi jaksaa alkaa rakentaa. Olo ei vain ole hirveän jouluinen vieläkään, mutta lapset odottavat, että joulukuun alusta alkaen koti alkaa saada päivä päivältä jouluisemman ilmeen.

Kohdun tyhjennys oli reilu viikko sitten. Se oli rankempi kuin alunperin odotettiin ja poliklinikka käynti venyi pariksi päiväksi sairaalassa. No, lopulta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kotiin pääseminen tuntui ihanalta. Tilannetta piti silti seurata tarkasti, sillä verenpaineet olivat hypänneet korkeiksi ja näkökentässä vilisi laiskuja ja alhaisista viikoista huolimatta ilmassa leijui pieni raskausmyrkytyksen uhka. No, nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että selvittiin säikähdyksellä tuosta osasta ja joka päivä on parempi olo - ainakin fyysisesti. Muusta ei sitten vielä kannata paljon puhuakaan.

Olo vaihtelee suuresti. Välillä kaikki kamala on unohtunut tai ainakin työntynyt taka-alalle ja jaksaa nauraa sekä laskea leikkiä. Toisina hetkinä kyyneleet nousevat väkisin silmiin ja olo tuntuu tyhjältä. Ihan niin kuin silloin, kun käveli sairaalaan synntysosastolta ulos ilman vauvaa.

Kauppaan uskaltauduin viime viikolla. Ja nyt en taida sinne ihan heti lähteä. Kauppareissu on vielä pikkuisen liikaa jaksamiselle, mutta suuriin syy niiden välttämiseen vielä hetken aikaa ovat kaupoissa vilisevät vauvat. Edellisellä kerralla purskahdin itkuun, kun eteen ilmestyi suloinen, melkein vastasyntynyt pieni ihme. Ei ollut väliä, vaikka seisoin keskellä suurta kauppakeskusta ihmisvilinän joukossa - kyyneleet tulevat ja menevät miten tahtovat.

On meillä silti saatu jo vähän joulua kasattua ja lasten kanssa katsotaan joulukalenteri yhdessä. Se on mukavaa ja nuorimmainen on yleensä käpertyneenä syliini suuren nojatuolin uumenissa. Siinä lähellä on hyvä olla - meillä molemmilla.

Tänään tai huomenna olisi tarkoitus korjata Rasmuksen kanssa ovikranssi, josta on jo moni koriste kadonnut. Tänä vuonna siihen taidetaan kiinnittää jonkinlaisia omenakoristeita vanhojen kellojen tilalle.

Niin ja iloisena uutisena mainittakoon, että jos kaikki asiat sujuvat todella hienosti niin meillä saattaa jouluna olla juokseva vesi vessassa! :)

Hengenvedosta toiseen

2011-11-18T12:02:00.002+02:00

Jokin aika sitten syliimme putosi yllätyksenä iloisin uutinen pitkään aikaan. Perheemme saisi uuden jäsenen. Pienen suloisen vauvan, jota oli odotettu kauan ja hartaasti.

Tällä viikolla kaikki kuitenkin muuttui. Lääkäri ei löytänyt vauvamme sydänääniä. Äitini ajoi minut ultraan lasten hälistessä iloisesti takapenkillä. Pala oli kurkussa. Ultrassakaan ei löytynyt sykettä. Tässä vaiheessa soitin miehelleni, joka oli työmatkalla Hollannissa. Taisin itkuisena sanoa, että vauvamme sydänäänet eivät kuulu, lähden sairaalaan. Sairaalan poliklinikalla ultrattiin taas. Lääkäri löysi jonkin kaiun ja kuulin oman kysyvän toiveikkaan ääneeni. Lääkäri oli hetken hiljaa ja sanoi, että ei löydä sydäntä. Vauva oli kuollut. Meidän oma pieni vauvamme. Muistan lääkärin huoneen kattovalot. Ne olivat kirkkaat, mutta tuolla hetkellä oli kaikki muuttunut mustaksi - kirjaimellisesti. Tuntui, että maailma pyöri ympärilläni holtittomasti enkä saanut kiinni enää mistään.

Ihan lyhessä ajassa oli elävästä vauvasta tullut kuollut. Tuntui, että olin ihan yksin maailmassa. Kaipasin miestäni ja kirosin työmatkaa, jonka piti sattua juuri nyt - pahimpaan mahdolliseen aikaan.

Sovimme, että aloitamme tyhjennyksen ensi viikolla, kunhan mieheni palaa työmatkaltaan. Kävelin ulos lääkärin huoneesta odotushuoneeseen, jossa lapset ja äitini tulivat vastaan. Itkin. Lapset kysyivät mikä on. Kyykistyin ja kerroin lapsille, että meidän vauvamme sydän ei enää lyö. Vauva on kuollut kohtuun. Lapset ihmettelivät, miten niin voi käydä. Kysyin heiltä muistavatko he miten keväisin osa kylvämistämme siemenistä itää, mutta lopettaakin sitten yhtäkkiä kasvamisen ja kuolee. Sanoin, että vauvallemme on käynyt vähän samalla tavalla. Halasimme ja itkimme kaikki yhdessä. Lapset, äitini ja minä.

Kotimatka oli pitkä ja raskas. Katuvalot vilahtelivat auton ikkunassa ja keskityin kuuntelemaan auton tasaista hurinaa.

Puhuin mieheni kanssa pitkään illalla puhelimessa. Välimatka tuntui molemmista hirvittävältä. Olisi niin kaivannut toisen siihen lähelle. Halattavaksi.

Seuraavana päivänä lapset jäivät kotiin. Olimme yhdessä, teimme ruokaa, luimme ja juttelimme. Se tuntui hyvältä.

------

Yöt ovat vaikeimpia. Pari ensimmäistä yötä meni täysin itkiessä ja kävellessä. Uni ei tullut ja ajatukset eivät jättäneet rauhaan. Pää oli niin täynnä tuskaa, epätoivoa ja kyyneleitä, että uni ei yksinkertaisesti mahtunut enää noiden seuraksi. Viime yönä sain nukuttua noin neljä tuntia. Se on jo paljon. Silmät ovat väsyneet, turvonneet ja kipeät. Tuntuu, että ne itkevät vielä unissaankin.

Joskus tuntuu, että elämä heittää hiukan liikaa vastoinkäymisiä. Enää ei jaksaisi yhtäkään. Seuraava mahdollinen raskauskin pelottaa. Jos taas käy näin. Toukokuinen keskenmeno on kuitenkin vielä hyvin muistissa eikä tämän viikon kokemus ole sitä ainakaan haalistanut. Toisaalta voihan kaikki mennä ensi kerralla ihan hyvinkin. Josko meidänkin huono tuurimme loppuisi ja saisimme kaipaamamme palleron ihan syliin asti. Tällä hetkellä suurin toive on, että mieheni pääsisi kotiin edes huomenna eikä matka venyisi enää.

Nyt mennään päivä kerrallaan - ja vaikeimpina hetkinä ihan vain hengenvedosta toiseen.

Noin 1000 kukkasipulia

2011-11-11T10:54:00.000+02:00

Tänä syksynä tapahtui kukkasipulien kohdalla jotain outoa. Niitä ostettiin ja saatiin ilmaiseksi. Ja muutama ostos pääsi unohtumaankin. Lopputuloksena oli hiukan reilu 1000 kukkasipulia, joista noin 300 on edelleen maan pinnalla. Nekin olisi ilmeisesti syytä saada maahan seuraavan parin päivän sisällä tai homma jää vain haaveeksi - sen verran ovat ilmat kylmentyneet.

Lapset ovat olleet hyvänä apuna istuttamisessa. Yksin noiden sipulien maahan saattaminen olisi ollut todella työlästä. Tällä hetkellä isoin ongelma on se, että en oikein tiedä mihin niitä laittaisin. Osan ajattelin levitellä ihan vain nurmikolle. Ovat varmasti keväällä mukavan näköisiä, kun puukkaavat maasta ylös ja tuovat väriä kevääseen. Osa sipuleista on päätynyt ihan kukkapenkkeihin ja jonnekin sinne menevät varmaan melkein kaikki loputkin. Niissä maa on ainakin vähän pehmeämpää ja istuttaminen siksi helpompaa.

Syksy on kulunut noiden sipulien istuttamisen lisäksi myös sairastellessa. Mikael on päässyt tänä vuonna kohtuu vähällä, mutta Rasmus sen sijaan ei. Korvatulehduksia, älyttömän pitkäkestoista yskää ja vinkuvia kehkoja on ollut ja on edelleen. Mykoplasmakin on tullut matkalla testattua, mutta sitä ei onneksi ollut. Seuraavaksi alkaisi Rasmuksella sitten PEF-seuranta. Katsotaan selviäsikö sillä sitten jotain. Poika on joka tapauksessa aika väsynyt pieni reppana ja nukkuu välillä päivälläkin. Ei siis ole kunnossa edelleenkään.

Native American ~ Words of Wisdom

2011-10-24T15:16:00.000+03:00

When all the trees have been cut down, when all the animals have been hunted, when all the waters are polluted, when all the air is unsafe to breathe, only then will you discover you cannot eat money.

~ Cree Prophecy ~

Kaavoja viktoriaanisen/edwardiaanisen ajan asuihin

2011-10-19T17:08:00.000+03:00

Jokin aika sitten sain kolme kirjaa, joita olen himoinnut siitä hetkestä lähtien kuin ne silmiini osuivat.

1.Authentic Victorian Fashion Patterns - A Complete Lady's Wardrobe
2. 59 Authentic Turn-of-the-Century Fashion Patterns
3. Authentic Victorian Dressmaking Techniques

Kaikki kolme kirjaa olen jo ehtinyt pintapuolisesti käydä läpi ja joitain kohtia on luettu tarkempaankin. Iltaisin on helppo unohtua lukemaan jotain noista kirjoista ja yöunet lyhenevät sitten kummasti. Kirjaa ei vain millään malttaisi laskea alas, vaikka kuinka väsyttäisi! Kaksi kirjoista - nimensä mukaisesti - sisältää kaavoja, Kaavat ovat sellaisia minikaavoja, jotka pitää sitten suurentaa ja muokata omaan kokoon sopiviksi. On ollut mielenkiintoista nähdä millaisista palasista vaatteet koostuvat. Ainoa ikävä puoli on se, että kaikki luvut ovat tuumissa ja jos ei halua jatkaa ompelua noilla yksiköillä, pitää ne muuttaa senteiksi. Onneksi se on kuitenkin äkkiä tehty ja netistä löytyy tähän helposti apua, joten ongelma ei ole suuren suuri - ainoastaan hiukan ärsyttävä.

Uutta tilaa kasveille ensi kevääksi

2011-10-17T08:47:00.000+03:00

Ensi kevättä varten saatiin nikkaroitua 6 uutta laatikkoa kasveille. Kaksi laatikkoa on 120cm x 120cm. Yksi 150cm x 150cm. Yksi laatikko tehtiin todella pitkäksi eli melkein neljä metriseksi ja leveys oli hiukan päälle 90cm. Myös pari vuotta sitten lapsille rakennettu "yllätys" sai uusia osia, joihin voi istuttaa kasveja ensi keväänä. Tarkoituksena olisi saada viljeltyä paljon lisää ruokaa ja kevään odotus onkin jo täydessä vahdissa.

Tällä hetkellä suunnittelmissa olisi laittaa kasvamaan ruusupapuja, vahapapuja, härkäpapuja, pinaattia, mangoldia, salaattia, persiljaa, tilliä, ruusukaalia, kyssäkaalia, lehtikaalia, punajuuria, porkkanoita, perunoita, tomaattia, kurkkua ja erilaisia kurpitsoita eli ainakin kesäkurpitsaa ja talvikurpitsaa. Ideoita kasvatettavien luotteloon sopii heitellä tänne päin koko talven. Tilaa olisi vielä jäljellä!

Noiden lisäksi on tietenkin marjapensaat, hedelmäpuut, yrtit ja raparperit.

Tämän vuoden sato alkaa pitkälti olla kerätty. Porkkanat olivat komeita ja perunat myös. Ensi kesäksi olisi tarkoitus lisätä perunan määrää. Itse kasvatettu peruna on niin paljon parempaa kuin kaupan! Kovinkaan moni asia ei maistu paremmalta kuin vasta maasta kaivettu peruna! Porkkanalla on ihan sama juttu!

Perunat kasvatin muuten sellaisissa isohkoissa laatikoissa. Yhteen laatikkoon mahtui mukavasti kolme siemenperunaa. Hyvin kasvoivat! Porkkanat puolestaan rehottivat vanhassa hiekkalaatikossa.

Viuhkoja

2011-10-13T08:47:00.014+03:00

Kesäkuumalla oli mukava kaivaa laatikoita ja ottaa käyttöön viuhkat. Nämä tuli hankituksi jo joskus pari vuotta sitten. En muista enää ihan tarkkaan. Joka tapauksessa nuo asut, joita esimerkiksi juhlissa pidän saattaavat olla hiukan lämpimämpiä kuin ihmisten yleensä pitämät kesäiset kukkamekot pienemmillä tai isommilla hihoilla. Ja monesti viuhka myös viimeistelee asua. Valitsin värit, jotka toimivat parhaiten eriväristen asujen kanssa eli musta, valkoinen, luonnonvalkoinen ja yksi suosikkiväri eksyi joukkoon myös: luumun/viininpunainen.

Pikkuapulaisia

2011-10-12T15:21:00.000+03:00

Syksy on mennyt pitkälti samoissa merkeissä kuin kesäkin. Remontointia ja muuta rakentelua on ollut riittämiin. Viime viikolla tehtiin laatikoita kasveille ja pojat olivat mukana auttamassa. Erityisen innokkaita olivat sahaamaan!

On ollut onni, että puutarhassa on ollut kaksi pientä apulaista. Syksyllä - ilman rakennuspuuhiakin - töitä on ihan riittämiin. Varsinkin kun olisi mukava saada asiat mahdollisimman valmiiksi kevättä
varten. Se täytyy kyllä myöntää, että kevään työt ovat huomattavasti mieluisampia. Syksyllä tulee äkkiä kylmä ja märkä ja piha muuttuu saven vuoksi harmaaksi luistelukentäksi. Ensi vuonna siihen pitäisi saada korjaus, kun poluille saadaan laitettua muutamia laattoja kulkua helpottamaan. Jokusen laatan siihen tarkoitukseen saa varata, mutta onhan se kiva kävellä, kun ei tarvitse jatkuvasti pelätä liukastuvansa savivelliin.

Kasvihuonesuunnitelmia ensi keväälle

2011-10-11T08:54:00.002+03:00

Kulunut kesä oli äärimmäisen kuuma ja se aiheutti isot ongelmat kasvihuoneessa, jossa riittävän tuuletuksen järjestäminen on ollut vähintäänkin haasteellista. Lämpötila nousi pahimmillaan reilusti yli 50 asteen ja tomaatit eivät tuosta riemastuneet ja se näkyi häiriönä sadon tuotannossa. Kukkia oli paljon, mutta tomaatteja alkoi todenteolla näkyä vasta kun kesä alkoi kääntyä syksyksi ja lämpötila alkoi olla siedettävissä lukemissa.

Kurkut sen sijaan pitivät kuumuudesta ja ne tuottivatkin satoa oikein reilusti ja vielä tälläkin viikolla varret työntävät kurkun alkuja. Jos hyvin käy saamme vielä maistella syksyisiä kurkkuja!

Yllätys kuitenkin oli kyssäkaali, joka vähän niin ja näin hoidolla kasvoi kasvihuoneen parvekelaatikossa ihan hyvän kokoiseksi. Siitä innostuneena ajattelinkin, että ensi keväänä vanha kasvihuone saakiin sisäänsä lähinnä kurkkua ja erilaisia kaaleja. Katsotaan, miten niiden kanssa silloin sujuu.

Uusi "kasvihuone", joka nousi kesällä veljenikin avustuksella takapihalle, on nyt melkein valmis. Siihen saatiin järjestettyä kunnollinen tuuletus, joka toivottovasti on riittävä ja tomaatitkin ehkä viihtyisivät siellä paremmin. Tilaan muutti kesän loppupuolella jo yksi viiniköynnös sekä viikuna, joka toivottavasti selviää talvesta. Jäljelle jäänyt tila olisi tarkoitus käyttää tomaateille ja jollekin. Suunnitelmat ovat vielä pahasti kesken. Ideoita on paljon - ehkä liikaakin ja nyt niistä pitäisi sitten löytää ne toimivimmat. Ja kaikkien näiden suunitelmien keskellä ei talvenkaan tulo tunnu enää ihan niin pahalta!

Syksy on tullut

2011-10-10T07:44:00.000+03:00

Huokaus. Myönnettävä se on. Kesä on ohi.

Joka vuosi käy sama asia. Syksy tulee aivan liian nopeasti. Olisi ollut niin mukava vielä vähän pidempään katsella vihreitä puita ja loistavia kukkia. Edes syksyn kirjavat värit eivät poista tuota kesäisten värien kaipuuta. Onhan syksy kaunis, mutta sateet tekevät maasta kuraisen ja tuntuu, että kaikki kevään ja kesän rönsyilevä kauneus katoaa jonnekin kuravellin alle. Minä en jaksa innostua syksystä.

Toki on päiviä, jolloin syksykin tuntuu hyvältä. Kaunis kuulas syksypäivä voi olla melkein yhtä ihana kuin kevään enesimmäinen päivä - mutta vain melkein. Jokainen solu minussa jää kaipaamaan kevättä ja kesää.

Onneksi syksyn jälkeen kuitenkin tulee talvi. Kauniin luminen talvi - niin kuin kaksi viimeistä talvea - on juuri sopivaa lääkettä syksyn mutavellien jälkeen. Puutarha on talvella kaunis. Se nukkuu paksun, valkoisen peiton alla. Lämpimässä, untuvaisessa maailmassa, jonne yksikään maailman murhe ei yllä. Se nukkuu, nukkuu aina vaan ja herää lopulta muutolintujen saapuessa kevät siivillään.

A-talk: Hyvä, paha luomu

2011-10-07T13:14:00.000+03:00

Harvoin on asiaohjelma naurattanut yhtä paljon kuin A-talkin Hyvä, paha luomu. Tammisolan mielipiteitä en ole koskaan voinut kunnolla ymmärtää - porkkanan syöntiä vieläkin vähemmän! Mutta kiitän lämpimästi hyvistä nauruista! :-D

Osmo Rauhala osasi perustella hienosti ja rauhallisesti luomun hyvät puolet tutkimustulosten kera. Tuntuu, että luomunvastustajat eivät kuitenkaan koskaan suostu noita tutkimustuloksia sisäistämään, vaikka niitä tutkimuksia aina penäävätkin. Eivätkä nuo tutkimustulokset esim. luomun ravintoarvoista tuntuneet kelpaavan viljelijä Hannu Vuorikollekaan, vaikka niitä nimenomaan pyysi! Toivottavasti hän kuitenkin perehtyi saamiinsa papereihin edes sitten ohjelman jälkeen.

Suosittelen lämpimästi katsomaan kyseisen keskustelun oheisen linkin takaa. Esitysaikaa on jäljellä vielä 30 päivää.

http://areena.yle.fi/ohjelma/2665

Juustoportilta uusia luomutuotteita!

2011-10-03T17:26:00.002+03:00

Viime päivinä tavanomainen kauppareissu on muuttunut äärettömän paljon mielenkiintoisemmmaksi, koska uusia luomutuotteita on tullut melkein joka osastolle. Viimeksi mukaan tarttui luomu kuohukermaa, joka oli äärettömän hyvänmakuista. Paljon pehmeämmän tuoksuista ja makuista, kuin vastaava tavallisen tuotannon kerma.

Nyt hyllystä tuli bongattu Juustoportin maitorahka. Kermaviili on ollut tuttu tuote jo pitkään ja maitorahkasta tulee varmasti käytetty/tykätty tuote taloudessamme.

Iloinen yllätys oli myös Arla Ingmanin luomumaito. Tähän saakka hyllyssä on ollut vain Valion maitoa ja täytyy sanoa, että nyt ostoskärryyn päätyi kyllä tuo kilpailijan tuote, joka oli noin 10 senttiä halvempi purkilta kuin Valion. Ja tämä päätös tuli tehtyä ihan puhtaasti hinnan pohjalta, sillä viiden hengen taloudessa, jossa suurin osa käytettävistä ruoka-aineista on luomua, täytyy ostoslistan kanssa olla aika tarkka. Onneksi Arla Ingmanin maitokin on kotimaista. Joskus kieltämättä tuntuu hiukan hurjalta katsoa kaupan aina vain kohoavia hintoja. Onneksi nykyään tulee hiukan vaihtoehtoja ja kilpailua.

Luomu kuohukermaa!

2011-09-28T10:21:00.001+03:00

Viimeksi kauppareissulla löytyi iloinen yllätys. Kauppamme luomuvalikoima on jälleen kasvanut ja hyllystä ostoskärryyn tarttui Arla Ingmanin luomu kuohukerma. Varsin tervetullut lisä valikoimiin! Tähän saakka olemme pääasiassa käyttäneet vaahtoutuvaa luomu soijakermaa, mutta se ei maistu siltä miltä toivoisi vaan soijalta. Onhan se ihan hyvää, mutta ei sitä parhaallakaan mielikuvituksella saa kuohukerman makuiseksi. Joskus harvoin olemme käyttäneet tavallista kuohukermaa - yleensä sillä seurauksella, että lasten vatsat ovat menneet sekaisin. Luomu kuohukerma oli siis varsinainen löytö!

Tuotetta voi käydä tarkemmin vilkaisemassa täältä.

"Leipomo"

2011-09-26T10:43:00.001+03:00

Jos jollekin on vielä epäselvää niin ilmoitettakoon, että minä rakastan leipomista! Juuri siksikin nykyinen keittiömme on tuntunut kammottavan pieneltä ja epäkäytännölliseltä, sillä kunnollista leipomistilaa ei vain ole ollut. Mutta katsoi asiaa miltä kantilta tahansa, keittiömme on pieni - leipoi siellä sitten tai ei. :D Huono puoli oli myös se, että jos halusi leipoa koko päivän niin keittiö oli sananmukaisesti tukossa koko sen ajan ja muu toiminta - kuten ruuanlaitto - oli aika mahdotonta. Uusi, vanhaan leikkihuoneeseen, noussut leipomo onkin juuri siksi aivan upea!

Pöytä oli jo olemassa. Se on itseasiassa edellisen omistajan peruja ja alunperin pöytä olikin paljon pidempi, mutta sahasimme sen juuri tuohon kohtaan sopivaksi ja loppu osa meni toisaalle samaan tilaan. Näin tilasta tuli paljon käytännöllisempi. Leipomon pöydän päälle lisäsimme vain tuon puulevyn, josta sai erinomaisen leivinlaudan.

Muutama mutka asiassa vielä oli, sillä keittiö oli portaiden toisella puolen ja hella sen myötä. Autotallin siivousprojektin yhteydessä löytyi äitini vanha Esfan sähkölevy, jolle löytyi juuri sopiva paikka ja niin suklaan sulatus kuin nesteen lämmittäminenkin sujuvat sillä vallan mainiosti! Johto oli tuosta levystä häviksissä, mutta kaapissa olleen vanhan sähkögrillin johto oli onneksi ihan sopiva! Levy on muuten aikamoisen näppärä käytössä.

Kattoon sain tuollaisen ihanan vartaan leipiä varten! Siinä on hyvä kuivattaa näkkileipää.

Hiukan on vielä tekimistä jäljellä ennen kuin leipomo on ihan valmis. Esimerkiksi tuo kattolamppu vaihdetaan toiseen lamppuun, joka nyt on käytössä toisessa tilassa. Leipomo saatiin tehtyä pitkälti materiaaleilla, jotka jo kotoa löytyivät. Yläkaapit, ovet ja leivinlauta sekä pari maustehyllyä olivat oikeastaan ainoat hankinnat juuri tätä tilaa varten. Kaikki muu oli jo valmiina.

Sadonkorjuun loppumetrejä

2011-09-21T08:24:00.002+03:00

Tänä kesänä ei tullut yhtä paljon kesäkurpitsaa kuin viime vuonna, mutta eipä ollut niin montaa taintakaan. Tämän vuoden paras sato saatiin ehdottomasti pinaatista, jota on jo nyt kerätty talteen noin 8 kiloa ja ainakin pari kiloa nokkosta tuohon päälle. Luulisi, että selviäsimme talven yli tuolla määrällä. Syksyn mittaan, säistä riippuen, saattaa pinaattia tulla vielä hiukan lisääkin.

Persiljaa tuli lopulta myös ihan hyvin, vaikka ensin näytti siltä, että tänä kesänä sato ei onnistu. Syynä tähän oli lähinnä se, että käytin kaapin pohjalta löytyneitä ikivanhoja siemeniä. Taisi olla päiväykset jostain vuodelta 1998. :D No, osa iti ja osa ei, mutta lopputulos oli silti ihan hyvä ja uskoisin, että talven yli päästään tuolla persilja määrällä. Persilja jaksaa tuottaa satoa hyvin myöhäiseen syksyyn eikä pieni hallakaan vielä sitä saa loppumaan. Ajattelin myös että siirrän laatikot kasvihuoneeseen tässä lähiaikoina niin saan sitten vielä himpun verran pidemmän satokauden, vaikka kasvihuone ei lämmitetty olekaan.

Tänä kesänä mintun kulutus on noussut ihan uusiin lukemiin ja jos se jatkuu samaa rataa niin ensi kesänä täytyy minttuviljelmää hiukan laajentaa, sillä nykyinen on hiukan liian pieni meidän kulutusmäärille. Minttu tosin intoutuu kasvamaan todella runsaasti kun sitä alkaa latvoa ajoissa ja kasvaa se hienosti, vaikka latvoisi vähän myöhemminkin. Tapetuksi sitä ainakin on hyvin vaikea saada.

Kriikunasato oli suuri - ensi vuonna ei sitten montaa hedelmää olekaan odotettavissa, sillä puu näyttää tuottavan ison sadon aina joka toinen vuosi. Tänä vuonna sain levitettyä puun juurelle aika ison alueen kattavan muovin, joka otti suuren osan pudokkaista vastaan. Kerääminen oli helpompaa muovilta kuin ruohon seasta ja hdelemät myös säilyivät paremmin. Ensi satoa varten aion saada saman systeemin toimimaan koko puun ympäri niin asiat helpottuvat ja aikaa jää sitten muille syksytöille enemmän. Tänäkään vuonna aikaa ei ole liiaksi etenkin kun muutama rakennus projekti on edelleen kesken ja tuntuu, että talvi tulee nopeammin kuin olisi tarpeen. Jännityksellä odotamme kuinka pitkälle ehdimme ennen kuin ensimmäiset hiutaleet koristavat maan.

Isang Litrong Liwanag ADVERTISEMENT

2011-09-17T11:04:00.001+03:00

Upeaa!

Hakukone Ecosia lahjoitaa 80% tuotoistaan WWF:n työhön Amazonilla

2011-09-15T09:13:00.000+03:00

"Kaksi hakukone Googlessa tehtyä hakua voi viedä energiaa yhtä paljon kuin veden keittäminen teekupillista varten, kertoo tuore Harvardin yliopistossa tehty tutkimus."(HS 11.1.2009)

Ecosia -hakupalvelu lahjoittaa 80% tuotoistaan WWF:n työhön Amazonilla. Nyt voit siis vaikuttaa ympäristöösi valitsemalla hakukoneeksesi Ecosian. Tähän mennessä lahjoitussumma on kohonnut jo 333 278,25 euroon! Jatketaan summan kasvattamista!

Ja hakukone löytyy osoitteesta http://www.ecosia.org/

Ohrasta makeita leivonnaisia

2011-09-15T08:15:00.003+03:00

Ohrapiirakka

Tuntuu, että mistään ei löydy reseptejä, joihin ei käytettäsi vehnäjauhoja - siis ainakaan minkään makean leivonnaisen reseptiä. Ja jos vehnää ei ole käytetty niin joukossa on sitten gluteenittomia jauhoja, joita ei haluaisi käyttää, koska monet niistä ovat aikamoisen teollisia. Keliaakikoille ne ovat pelastus ja hyvä, että niitä heitä varten on, mutta jos ruokavaliosta pitää poistaa vain vehnä, kuten miehelläni, ei jauhojen tarvitsisi olla gluteenittomia. Tästä syystä meillä on tehty paljon kokeiluja vehnättömien leivonnaisten aikaan saamiseksi. Ja pääpaino on ollut noissa kotimaisissa viljoissa. Monissa vanhoissa keittokirjoissa on ruiskakun resepti ja muutamilla muutoksilla se on erinomainen myös täytekakkuna, mutta joskus olisi mukava saada jotain muutakin.

Yksi kokeiluista oli ohrajauhoista tehty piirakka, joka ensin epäilytti aivan tavattomasti, mutta loppujen lopuksi se ei ollutkaan pahaa vaan ihan hyvää! Paljon riippuu myös siitä, millä piirakan täyttää. Mielikuvitus lienee tässä(kin) rajana. Laitan reseptiä tuosta piirakasta Ruokakorin puolelle pian.

Ohran toimivuus oli kuitenkin aikamoinen yllätys, koska sen on aina mieltänyt hyvin ruokaisaksi ja jotenkin ehdottoman "suolaiseksi". Kuitenkin ohra taipuu ihmeellisen hyvin myös makeisiin leivonnaisiin ja on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Rasmuksen leikkaus

2011-09-14T08:36:00.001+03:00

Leikkaus sujui hyvin, vaikka osaston kautta kotiin vasta pääsimmekin. Nyt on toipumisen aika. Etenkin yöt ovat olleet rankkoja ja Rasmus hyvinkin kivulias särkylääkkeistä huolimatta. Viime yö oli pojalle todella rankka ja tuntui, että sopivaa nukkumisasentoa ei löytynyt millään - kaikki sattui.

Onneksi jokainen päivä tuo kuitenkin helpotusta ja parempaan päin ollaan menossa. Ihmeen reipas Rasmus on kivuista huolimatta jaksanut olla. Tosin sellainen Rasmus on. Kivut saavat olla aikamoisen kovat ennen kuin hän niistä valittaa.

Päivärytmi on meillä mennyt nyt ihan päälaelleen. Illat ovat venyneet pitkiksi, kun iltasatuja on luettu useampi, koska nukkuminen ei yksinkertaisesti onnistu. Mutta ovathan nuo yhteiset hetket silti mukavia. Tällä hetkellä meillä on meneillään uudelleen Piilomaan Pikkuaasi ja jahka se saadaan luettua loppuun on vuorossa sitten joku toinen jatkokertomus.

Xylitolia - ilman lisäaineita

2011-09-13T09:30:00.000+03:00

Lisäaineettoman xylitoltuotteen metsästys tuntui aluksi hirveän vaikealta ja mahdottomalta. Kaupanhyllyt pursusivat kyllä kaikenlaisia koivusokerisia tuotteita, mutta jokaisen kylkeen oli liimattu uskomattoman pitkä lista erilaisia lisäaineita ja osassa oli mukana jopa aspartaamia! Sanomattakin lienee selvää, että nuo tuotteet eivät meidän ostoskoriin eksyneet. Ksylitoli olisi kuitenkin hyvä asia lasten (ja myös aikuisten) hampaille.

Onneksi löytyi korvaava ja jopa parempi tuote! 100% koivusokeri löytyy nykyään todella monesta kaupasta, kun sitä alkuun sai hakemalla hakea! Ja vähän aikaa sitten se ilmestyi myös paikallisen S-marketin valikoimiin.

http://www.koivusokeri.fi/

Ihmetyttää miksi esimerkiksi xylitolpastilleihin pitää lisätä jotain aromia kuten mansikkaa? Koivusokeri on makeaa ja toistaiseksi en ole tavannut lasta, joka ei haluaisi syödä sokeria! Miksi siis hyvä xylitol pilataan liudalla aromeja, väriaineita ja ties mitä muuta. Minusta noiden pastillien ja purukumien kohdalla ollaan aika kaukana terveystuotteesta.

Koivusokeri on hyvää tällaisenaan, mutta jos saisi esittää toivomuksen niin olisihan se luksusta, jos koivusokeria myytäisiin myös paloina niin kuin ihan tavallista sokeria! Sitä olisi paljon helpompi annostella tarvittava määrä.

Kannattaa käydä lukemassa lehdistötiedote http://www.koivusokeri.fi/koivusokeriweb/lehdistoweb.htm
Sieltä löytyy mm. annosteluohjeet.

Ovi sulkeutui steinerkoulussa

2011-09-12T16:05:00.000+03:00

Mikaelilla on takanaan raskas vuosi. Syyslukukauden innostuksen tilalle hiipi vähävähältä kasvava ahdistus, joka hautasi alleen innon oppia ja tutkia. Oli sydäntäsärkevää katsoa muutosta pojassa, joka on aina rakastanut oppia uutta.

Silloin, kun steineriin haimme ja alkuhaastattelussa olimme, meille sanottiin, että ruokapuolen ei pitäisi olla mikään ongelma. Hyvillä mielin siis lähdimme eteenpäin ja olimme iloisia meille luvatusta koulupaikasta. Syksy alkoi hiukan tahmeasti, mutta asiat lähtivät kuitenkin kohtalaisesti liikkeelle. Joskin muutama mielenkiintoinen kommentti heitettiin ilmaan parilta eri taholta. Kommentit olivat aikamoisen loukkaavia.... Ruokala hoiti osuutensa moitteettomasti ja paremminkin. Mikael oli äärimmäisen iloinen pienestä yllätyksestä, jonka keittäjä oli hänelle varannut. Usein hän muisti siitä mainita meille kotonakin.

Viikko viikolta alkoi pojan ahdistus kasvaa ja pienissä erissä saimme häneltä tietoa. Hänen ruokavaliotaan ei hyväksytty. Jokaisella saa toki olla henkilökohtaisia mielipiteitä ja aikuisten kesken näistä eroista voidaan sitten keskustella. Tässä tapauksessa asia välittyi lapselle ja kuormitti. Se on väärin. Useamman kerran ruoka-asioista keskusteltiin ja tuntui siltä, että asia lähtisi vihdoin sujumaan, kunnes lapsi jälleen kerran joutui asian keskelle. Meillä alkoi mitta tulla täyteen. Olisiko koko kouluaika saman asian jauhamista, painostamista syömään tavallista kouluruokaa, joka ei steinerissakaan ole kokonaisuudessaan luomua eli Mikael sairastuisi siitä. Koimme, että alun kauniit puheet olivat olleet vain puhetta ja todellisuus oli jotain muuta. Pahinta meistä oli se, että lapsi saatettiin keskelle asiaa, jonka ei olisi missään vaiheessa pitänyt saada tällaisia mittasuhteita. Kärpäsestä tehtiin todellakin härkänen. Jokainen voi vain kuvitella kuinka suuri pettymys tämä kaikki on meille ollut. Vuodesta jäi aika paha muisto.

Lopulta toukokuussa emme nähneet enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin siirtää lapsi toiseen kouluun.

Syksyllä aloitti ihka tavallisessa lähikoulussamme pikkuisen arka poika, joka vielä vähän aikaa sitten varmisti minulta, että uusi koulu todella hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on - ruokavalioineen päivineen. Ilo oli sanoa, että kyllä. Sinulla ei ole mitään syytä murehtia.

Uusi koulumme on pieni kyläkoulu. Kävimme tutustumassa siihen toukokuun lopulla ja saimme myös iloksemme tavata Mikaelin tulevan opettajan. Hän tuntui jo silloin oikein mukavalta, asiansa osaavalta ja häneltä löytyi kykyä ymmärtää Mikaelia. Tuntui siltä, että siinä edessä seisoi opettaja, jollaisesta sopi vain haaveilla. Hän on juuri sellainen, kuin jokaisen ala-asteen opettajan tulisi olla - opettaja, joka näkee lapsen sydämeen ja osaa valita kaikki oikeat sanat ja puhaltaa suuren, suuren möykyn pois varjostamasta intoa paremmasta kouluvuodesta.

Onneksi on olemassa ihmisiä, joilla on sydäntä sekä kykyä käyttää sitä parhaalla mahdollisella tavalla - erottaa olennaisesta epäoleellinen ja toimia lapsen parhaaksi.

Rasmuksen leikkaus

2011-09-07T08:57:00.001+03:00

Rasmus ja halipeitto 2007

Reilun kuukauden ollaan jännitetty pysyykö Rasmus terveenä, jotta leikkaukseen päästään ja jatkuvasti vaivanneet balaniitit saadaan loppumaan. Huomenna tuo kauan kaivattu aika sitten olisi ja toistaiseksi näyttää siltä, että poika pysyy terveenä loppuun asti. Tänään sairaalasta soitetaan ja annetaan tarkempi aika huomiselle.

Rasmusta jännittää jo aika paljon ja asiasta on puhuttu moneen kertaan. Myös vanhoja kuvia on katseltu ja muisteltu viime kertaa, kun Rasmus on nukutettu. Siitä on jo useampi vuosi kun Rasmukselle piti tehdä MRI. Tuo reilun 4 vuoden takainen kuva saa yhä sydämen levottomaksi ja suuri määrä rakkautta tulvahtaa ihan pintaan, kun katselee pientä, nukkuvaa poikaa. Tulosten odottelu oli tuskaa ja kaikki tunteet pelosta epätoivoon tuli tuona aikana käytyä läpi. Onneksi tämä kerta on erilainen, vaikka nukutukseen liittyykin aina omat riskinsä. Operaatio on kuitenkin pieni ja yksinkertainen ja kotiin pitäisi päästä jo samana päivänä, jos kaikki sujuu niin kuin pitää. Ja varmasti niin käykin.

Tänään laitetaan laukku valmiiksi ja ollaan paljon sylissä ja jutellaan. Ja välillä on hyvä olla siinä lähellä ihan vain hiljaa ja kuunnella toisen sydämen lyöntejä.

Hapantaikinajuurta uusissa tiloissa

2011-08-26T15:52:00.000+03:00

Tänään laitoin aluille kaksi taikinajuurta. Siitä onkin jo mahdottoman pitkä aika, kun viimeksi olen mitään juurella leiponut. Asiaa toki auttoi uusi "leipomomme", joka nousi yhteen osaan vanhaa leikkihuonetta. Olen useasti todennut, että vaikka talomme rakentaja onkin saanut ihanasti katon alle neliöitä, on keittiömme aina ja iänkaikkisesti auttamattoman pieni - etenkin sellaiselle ihmiselle, joka viihtyisi keittiössä helposti kellon ympäri.

Pari viikkoa sitten leikkihuoneen pitkä pöytä pääsi arvoiseensa käyttöön ja yläpuolelle saatiin muutama kaappi kaikille leivontakamppeille, joita vuosien varrella on kaappeihin kertynyt ihan hyvä määrä. Nyt niitä pääsee ihan oikeasti käyttämäänkin, kun ne eivät ole hautautuneena kaiken "tarpeellisemman" tavaran alle. Lapsetkin ovat olleet innoissaan uudesta leivontatilasta ja leipomo onkin jo testattu niin pullalla, leivällä, piirakalla ja täytekakulla. Kaikilla oli kivaa - niin leipoessa kuin syödessäkin. :) Tulevaisuudessa laittelen pari kuvaa uudesta suosikkitilastamme.

Kannellisessa lasipurkissa tekeytyy juuri noin viikon verran. Sekoitin siihen ruisjauhoja, vettä ja omenaa.

Lasikulhossa sen takana on jo rusinoita, sokeria ja hunajaa. Lisäsin siihen myös vettä ja sitten se saakin jäädä tekwytymään. Tuon herkkusekoituksen valmistamisessa on vielä muutama työvaihe edessä ja siitä päästään nauttimaan reilun viikon päästä. Kärsivällisyys on valttia.

Lapin Marian luomumehut

2011-08-04T15:16:00.001+03:00

http://www.lapinmaria.fi/

Lapin Marian luomumehut löysimme kesän alku puolella ja päätimme kokeilla niin mustikan kuin vadelmankin makuista mehujuomaa. Pullot olivat mukavan pieniä lapsen käteen, kun mukia ei ollut saatavilla. Makuja löytyy kolme.

mustikka
puolukka-vadelma
variksenmarja-mansikka

Lapin Marian netti sivut kertovat, että "Maria ei koskaan käytä lisäaineita, aromeja tai tiivisteitä. Se on makuasia, ja siksi Marialle tärkeä."

Meillä oli kokeilussa mustikka sekä puolukka-vadelma. Mustikka oli enemmän lasten mieleen, vaikka toinenkin meni ihan hienosti alas. Itse taas pidin puolukka-vadelmasta enemmän, vaikka mustikka olikin todella hyvää. Kuten arvata saattaa on mustikka paljon makeampi kuin puolukka-vadelma.Mehuja myydään jo yli sadassa kahvilassa ympäri Suomen sekä mm. Linnanmäen ja Särkänniemen kahviloista sekä Stockmannilta.

Astonish Me - a short film for WWF

2011-08-03T16:21:00.001+03:00

Fly, fly little wing

2011-08-01T15:57:00.002+03:00

Kesämme ei alkanut tänä vuonna parhaalla mahdollisella tavalla. Kevät oli jo ollut kohtuu rankka erinäisistä syistä, joista lisää joskus myöhemmin, mutta kesän kynnyksellä iski suurtakin suurempi suru.

Hetki oli jo ehditty innostua ennen kuin hiljaisesti kupliva ilo muuttui mustaakin mustemmaksi suruksi. Niin se vain on nopeaa. Onni muuttuu silmänräpäyksessä suruksi ja toisin päin. Koskaan ei voi tietää.

Meillä on nyt toinen menetetty vauva. Ensimmäinen keskenmeno tapahtui muutama kuukausi ennen kuin Rasmus ilmoitti tulostaan ja nyt tämä toinen.

Yhä vieläkin on päiviä, jolloin olo tuntuu tyhjältä ja menetys suurelta. Siinä ei auta mikään järkevä ajatus siitä, että parempi nyt kuin myöhemmin. Paljon on hyviä, järkeviä ajatuksia ja ne kaikki ovat totta. Mikään niistä ei kuitenkaan poista kaipausta sydämestä eikä surua koetusta menetyksestä. Raskausviikkojen lukumäärä ei kerro menetyksen suuruutta ja syvyyttä. Jotenkin se vain on niin, että se pieni ihmisenalku on vauva heti ensi hetkestä lähtien, sanoi lääketiede tässä kohtaa mitä hyvänsä. Mutta lääketiede ei olekaan äiti.

Vaikeimpina aikoina saa myös huomata, että todelliset ystävät ovat lähellä ja jaksavat tukea. Uskallanpa sanoa, että ilman ystäviäni - ja tietenkin perhettäni - en olisi selvinnyt niin hyvin. Tuntui hyvältä, kun tapahtunesta sai puhua ja tuntui hyvältä, kun joku kirjoitti tai soitti ihan vain kysyäkseen kuinka voit tänään. Aina ei tarvinnut puhua - joskus sai vain itkeä tuon toisen ihmisen kanssa, joka ymmärsi ja välitti miltä minusta tuntui. Tuntui hyvältä, kun ystävät eivät jättäneet yksin. Kiitos siitä heille. <3

Fly, fly little wing

Fly beyond imagining

The softest cloud, the whitest dove

Upon the wind of heaven's love

Past the planets and the stars

Leave this lonely world of ours

Escape the sorrow and the pain

And fly again

Fly, fly precious one

Your endless journey has begun

Take your gentle happiness

Far too beautiful for this

Cross over to the other shore

There is peace forevermore

But hold this mem'ry bittersweet

Until we meet

Fly, fly do not fear

Don't waste a breath, don't shed a tear

Your heart is pure, your soul is free

Be on your way, don't wait for me

Above the universe you'll climb

On beyond the hands of time

The moon will rise, the sun will set

But I won't forget

Fly, fly little wing

Fly where only angels sing

Fly away, the time is right

Go now, find the light

Loreena McKennitt- Kellswater

2011-06-30T17:42:00.002+03:00

Here's a health to you bonny Kellswater
Where you get all the pleasures of life
Where you get all the fishing and fowling
And a bonny wee lass for your wife.

Oh it's down where yon waters run muddy
I'm afraid they will never run clear
And it's when I begin for to study
My mind is on him that's not here.

And it's this one and that one may court him
But if any one gets him but me
It's early and late I will curse them
The parting lovely Willie from me.

Oh a father he calls on his daughter
Two choices I'll give unto thee
Would you rather see Willie's ship a'sailing
See him hung like a dog on yonder tree.

Oh father, dear father, I love him
I can no longer hide it from thee
Through an acre of fire I would travel
Along with the lovely Willie to be.

Oh hard was the heartbreak I'm finding
She took from her full heart's delight
May the chains of old Ireland come find them
And softly their pillows at night.

Oh yonder there's a ship on the ocean
And she does not know which way to seer
From the east and the west she's a-blowing
She reminds me of the charms of my dear.

Oh it's yonder my Willie will be coming
He said he'd be here in the spring
And it's down by yon green shades I'll meet him
And among wild roses we'll sing.
For a gold ring he placed on my finger
Saying love bear this in your mind
If ever I sail from old Ireland
You'll mind I'll not leave you behind.

Here's a health to you bonny Kellswater
Where you get all the pleasures of life
Where you get all the fishing and fowling

And a bonny wee lass for your wife.

Vessaremonttia ja yllätyksiä

2011-06-30T12:35:00.000+03:00

Ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen, sillä silloin menetämme epämääräiseksi ajaksi loputkin vessastamme. Tällä hetkellä paikallaan on enää vessanpönttö ja muutamia lautoja, jotta pönttöä pääsee käyttämään. Ensi viikolla menetämme tämänkin mukavuuden ja edessä on uudenlainen vessareissu.

Kukaan ei tällä hetkellä tiedä kuinka pitkään vessaremontti tulee jatkumaan. Viime viikolla selvisi myös, että kodinhoitohuoneen lattia joudutaan avaamaan viemäröinnin vuoksi, joten lattia menee uusiksi sielläkin. Mielenkiintoiset ajat siis ovat edessä ja puoli taloa on taas hyrskyn myrskyn. Johan sitä saatiin hetki nauttia siististä talosta. Nyt sopeudutaan taas remonttiin.

Vessan suunnitelmat ovat edenneet hyvää vauhtia ja pönttöä, hanoja ja sen sellaisia etsiessä ja hintoja vertaillessa on aika kulunut hirvittävän nopeasti. Remontti on myös syönyt aikaa puutarhalta, mutta kasvit onneksi kasvavat hienosti itsekseenkin - jotkin jopa paremmin. :) Rikkaruohot ovat ikävä kyllä villiintyneet viikon sateiden jälkeen ja nyt alkanut helle laittoi kaiken kasvamaan ihan silmissä. Jonain päivänä pitää siis päästä rikkaruohojahtiin tai viljelykasvit jäävät toiseksi!

Eilen sain käsiini yhden - äärimmäisen olennaisen - osan uutta vessaa. Kauan ja hartaasti etsimäni osaset saapuivat postissa ja nyt viimeiset värivalinnat voi vihdoin tehdä. Lapset tulevat olemaan uudesta vessasta innoissaan! Tämän hetkinen vessa, jonka lattian alla kuulemma asustelee hirviöitä, ei ole kovin mukava. Ja rumakin se on! :-D

Remontoitavat tilat uhkaavat loppua!

2011-06-17T07:49:00.000+03:00

Olohuoneen remontti alkaa olla loppusuoralla. Muutamia asioita puuttuu vielä, mutta voiton puolelle aletaan olla. Tuntuu, että viimeiset vuodet ei ole paljon muuta tehtykään kuin remonttia. Silti on yhä jäljellä paikkoja, jotka kaipaavat kunnostusta. Olohuoneen jälkeen revimme varmaan alas ruokahuoneen katon ja teemme sille saman muutoksen kuin olohuoneellekin, koska tilat ovat vierekkäiset ja olisi mukava saada ne yhtenäisiksi.

Juhannuksen jälkeen ajattelin maalata ja kunnostella pientä portaikkoamme, joka tällä hetkellä on aikamoisen kammottava ihmeellisine seinälevyineen. Uudet värit ja siistit pinnat tekevät sillekin ihmeitä.

Yksi iso remontti on vielä edessä. Sitä emme tosin onneksi joudu tekemään ihan itse. Keittiöön, kodinhoitohuoneeseen ja vessaan pitää vetää uudet vesiputket ja samalla uusitaan myös 60-luvun lopulla sisustettu vessamme. Suunnitelmissa olisi tehdä siitä erityisesti lapsille mieleinen, mutta siitä ei tällä kertaa enempää, sillä suunnitelmat ovat vielä pahasti kesken, vaikkakin pari osaa on jo hankittu. Ensimmäinen tosin jo pari vuotta sitten heräteostoksena, koska värit olivat niin herkulliset! Toivottavasti suunnitelma toimii ja tarvittavat osat löytyvät. Kohtuu haastavaa on tehdä suunnitelma, joka toimisi ja olisi lopputulokseltaan kaunis, mutta ei räjäytä budjettia, joka näin remontin loppumetreillä ei ole enää suuren suuri.

Linnoja ja liljakukkoja

2011-06-01T14:21:00.000+03:00

Kesä on lähestynyt varsin kovaa vauhtia. Pihatöitä on ollut todella paljon, että kaikki saadaan kuntoon kasvukautta varten ja uusia kukkapenkkejäkin on tullut perustettua. Lapset ovat olleet isona apuna.

Kuvassa olevat laatikot piti viedä takapihalle. Lapset tekivät työtä käskettyä, mutta lopputuloksen piti olla pikkuisen erinäköinen kuin tuossa vieressä näkyvä kasa. Olin antanut ohjeeksi pinota ne samoin kuin olin itse pinnonnut ne etupihalle talveksi, mutta jossain etupihan ja takapihan välillä oli osa ohjeesta hypännyt kevättuulen matkaan ja lopputulos oli linna, jonka lapset rakensivat. No, toimi se noinkin. :)

Kattikarkotin tuntuu toimivan moitteettomasti ja sipulimaa on saanut olla rauhassa. Se on hyvä. Ylimäärisenä vaivana olleet hiiret ovat myöskin kohdanneet voittajansa ja nyt kasvihuone on vihdoin jyrsijävapaata aluetta. Nyt pitäisi vielä päästä isosta laumasta kirppoja eroon. Ne muuten eivät ole kovin mukavia otuksia. Minulla ne onneksi popsivat suihinsa vain sellaisen kasvin, jolla ei ollut niin väliä. Hyvä niin. Mutta katsoin kuitenkin parhaaksi alkaa hankkiutua niistä eroon, jotta esimerkiksi kaalintaimet saisivat rauhassa kasvaa isoiksi.

Liljapenkeistä löysin uuden tuttavuuden. Liljakukon. Se näytti kauniilta, mutta otettuani asiasta selvää päätin, että en kaipaa kyseistä öttiäistä puutarhaani ja niinpä meillä pidettiin liljakukon metsästys ja lopputulos oli meidän kannaltamme erinomainen - liljakukon mielipidettä ei ehkä kannata kysyä.

Kaalin kalvajia

2011-05-19T11:20:00.000+03:00

Kasvihuone on nyt ollut jo muutaman päivän valmiina ottamaan kesän vastaan ja muutamia asukkaitakin se on sisäänsä saanut. Pari päivää sitten vein sinne myös suloiset pienet kaalintaimet, jotka tuntuivat voivan siellä paremmin kuin sisällä ikkunalaudalla. Kaalit ovat olleet jo muutaman vuoden kokeilussa. Ongelmana on ollut lähinnä se, että kaaliperhoset ovat nopeampia kuin minä ja kaalisato on jäänyt aina kovin pieneksi. Mutta yritys jatkuu tai siis jatkui ainakin tähän aamuun saakka...

Kaalit ovat kadonneet. Ja tämän vuoden kadottamisaika on jo ennätys, sillä aina aiemmin olen ne ehtinyt sentyään istuttaa! Kasvihuone tuntuu houkutelleen suojiinsa myös kutsumattomia vieraita. Hiiriä. Kaalit on pistelty kiitettävän tehokkaasti parempiin suihin ja tuntuu siltä, että kasvihuone on hiirten mielestä varsin mukava suoja kevään koleutta vastaan. Niinhän se varmaan on, mutta minä en ole halukas jakaaman kasvihuonetta pienten piiperoisten kanssa, vaikka näyttäisivät kuinka suloisilta. Niidenkin kanssa pitänee siis keksiä jonkinlainen ratkaisu ja mikäli mielin tänä vuonna yrittää saada kaalia, on minun käytävä ostamassa taimet, sillä aika ei enää riitä taimien kasvattamiseen. Taitaa olla, että minusta on kaalien kohdalla tulossa se paras mahdollinen asiakas. Ensin ostan siemenet, sitten taimet ja lopulta varmaan sen kaalinkin... :-D

Kissasota senkun jatkuu...

2011-05-17T10:25:00.001+03:00

Eilen kissa käänsi sipulimaasta varsin ison osan ympäri ja tänä aamuna olivat maa-artisokat saaneet kyytiä. Kokeiltu on niin sitrushedelmien kuoria kuin pippuriakin. Mikään ei tunnu tehoavan. Nyt sain italialaiselta ystävältäni vinkin. 1.5 litran pulloihin laitetaan vettä ja ne laitetaan alueelle, jonne ei kissaa halua. Meidän tapauksessa niitä täytyy levittää ehkä noin metrin välein tontin rajalle. Italiassa nämä ovat varsin yleisiä kuulema ja mm. ovien pielissä pulloja näkyy useinkin. Hän ei osannut kertoa, mikä pulloista tekee tehokkaan kissan karkottimen, mutta liekö sillä väliä. Tässä vaiheessa olen valmis kokeilemaan, vaikka kuinka hullulta tuntuvaa ajatusta, sillä viime vuonna kissa tuhosi mm. porkkanasadon ja sitä edellisenä vuonna kasvimaa sai myös kärsiä kissan pissareissuista. Nyt alkaa olla mitta täysi ja jos kohta ei löydy oikeasti toimivaa konstia nousee kalliolle - tavalla tai toisella - aita. Ei ole kovinkaan mukavaa aina kylvää siemeniä uudelleen ja vaihtaa/puhdistaa multaa. Pihalla töitä riittää ihan ilman ylimääräistäkin riesaa ja kissan reissut alkavat jo tehdä lovea lompakkoonkin.

Netin keskustelupalstojen pikainen vilkaisu osoitti, että ongelma tuntuu olevan varsin laaja ja ratkaisuja on jos minkälaisia. Toiset laillisia ja toiset laittomia. Varmaa kuitenkin on, että kissanjätökset kukkapenkeissä ja kasvimailla kuumentavat tunteet siinä missä koiran jätökset keväisten teiden varsilla. Ja kuten aina ennenkin: kaikki mahdolliset vinkit kissan karkottamiseksi ovat tervetulleet. Toivottavaa olisi, että ne eivät maksaisi maltaita.

Lisäys: Kissankarkoitin on nyt tilattu ja sitä odotellaan saapuvaksi muutaman päivän sisällä. Kissan tekemät tuhot lisääntyivät tässä päivällä ja sain - jälleen kerran - ajaa katin pois pihalta. Toivoa sopii, että vierailut loppuisivat liiketunnistimella varustetun karkottimen myötä. Hinta kirpaisi, mutta kirpaisee sekin, kun saa aina vain ostaa/kylvää uudet kasvit. Ja jossain vaiheessa loppuu se kesäkin! Rauhaisaa puutarha-aikaa odetellessa sukellan takaisin kissavahtiin, kunnes postilaatikkoon kolahtaa ultraäänellä varustettu versio. :-)

Remonttia ja puutarhaa

2011-05-12T10:02:00.000+03:00

Vappu oli ja meni olohuoneen remontin parissa. Kattoa pitää seuraavaksi hiukan vielä kunnostella ja sitten pääseekin jo maalauksen kimppuun. Töitä riittää vielä vaikka pienelle pitäjälle ja aikataulu on muodostunut aika tiukaksi. Puutarhakauden alkaminen ei helpottanut asioita yhtään.

Etupihalle on tänä keväänä perustettu keittiöpuutarha. Siihen olisi tarkoitus saada muutaman yrtin lisäksi salaatteja, suolaheiniä ja ehkäpä retiisiä. Askeleita säästyy, kun kaikkea ei tarvitse hakea kovin kaukaa. Pläntin sijainti onkin suunniteltu ihan askeleita silmällä pitäen - ei niinkään pihan ulkonäköä. Polvet ovat olleet kovilla tämän kevään aikana ja sen myötä on tullut mieleen sekin, että joitain asioita voisi suunnitella juuri polvien vointia ajatellen. Liikunta on toki hyväksi polville, mutta liika on liikaa tässäkin asiassa.

Perunoita ajattelin tänä vuonna istuttaa myös. Viimeksi niitä taisi olla kolmisen vuotta sitten. Tänä vuonna niille tuntuu löytyvän mukava paikka, joka ei tosin ole suuren suuri, mutta jos siitä saisi pariin ruokaan perunat koko perheelle niin olisi se kaiken vaivan arvoista. Itsekasvatettuja perunoita parempia ei ole! Tosin sama pätee lähes tulkoon kaikkeen itsekasvatetuun. Se nyt vain on hyvää.

Rasmus auttoi minua koko eilisen päivän puutarhassa. Rakensimme uuden kukka/yrttipenkin ja siihen piti kantaa kiviä ja multaa. Poika oli innolla mukana! Sinänsä ihme, sillä tähän saakka puutarha on kiinnostanut enempi Mikaelia. No, ehkä puutarhakärpänen on nyt purrut Rasmustakin. Mikäs sen mukavampaa! Yhdessä pihan rakentaminen on paljon hauskempaa! :)

Pieni talo preerialla

2011-04-27T11:11:00.000+03:00

Ruudullinen kangas on nyt leikelty ja ommeltu. Lopputuloksen voi nähdä tässä. Monelle on tullut mieleen Pieni talo preerialla-sarja ja eipä mielikuva paljon paremmin voisi oikeaan osua.

Olen itseasiassa aika ylpeä aikaansaannoksestani, sillä siitä pisteestä, josta lähdin liikkeelle en edes uskaltanut kuvitella saavani aikaan tätä. Hame on helppo tehdä, mutta pusero vaati jo sitten vähän enemmän. Purkasin osiin yhden mieheni vanhan paidan ja käytin sen kappaleita apuna kaavojen saamiseksi ja lopputulos olikin sitten yllättävän hyvä. Ihan ihmettelin itsekin! :-D Ja seuraavan puseron kohdalla osaan jo sitten muutaman muunkin kohdan tehdä toisin, kun kokemusta on kertynyt taas hiukan lisää.

Pitsinen kaulus on muuten kirppislöytö. Vuosi takaperin löysin euron puseron, joka oli muuten kammottava, mutta kaulus - se oli kuin luotu johonkin muuhun vaatteeseen! Niinpä pusero päätyi kaappiini roikkumaan ja odottamaan sitä täydellistä kangasta kaveriksi.

Asua on jo muutamaan otteeseen testattu ja se oli varsin mukava. Kangas ei ollut liian kuuma ja mukavan pehmeäkin se on. Ja vaikka kangas onkin pelkästään puuvillaa, se ei silti rypisty vallan mahdottomasti vaan sillä lailla sopivasti - mikäli sopivasti nyt sitten voi rypistyä. :-D

Puutarhakauden alkaessa taitaa olla aika sulkea hetkeksi Luomulaakson ompelimo - ainakin sitä sopii yrittää.

Muutos Rasmuksessa

2011-04-20T12:31:00.000+03:00

Katselin tuossa eräänä päivänä lasten vanhoja kuvia ja Rasmuksen kuvien kohdalla hämmästyin. Aloin selata kuvia ja kiinnittää huomiota aikajärjestykseen.

Vuonna 2007 olimme Rovaniemellä Mummini hautajaisissa ja reissasimme samassa yhteydessä vähän ympäristössäkin. Ruokailut hoituivat tuolloin enimmäkseen eväillä ja välillä kävimme syömässä ravintolassa. Ruoka oli joka tapauksessa kaikkea muuta kuin luomua ja lisäaineetonta ja poikkesi aika tavalla normaalista kotiruuasta.

Kuvissa on selvästi nähtävissä, kuinka ruoka vaikutti Rasmukseen. Kasvot ovat turpeat, silmät pienet ja lapsi todella velton ja väsyneen oloinen. Ja Rasmus muuten nukkui matkasta suurimman osan, vaikka ei tuohon aikaan muuten mitenkään erityisen pitkiä päiväunia nukkunutkaan. Muistan, että kävimme Mikaelin kanssa katsomassa vesiputouksia ja muita nähtävyyksiä ja Rasmus jäi nukkumaan. Samaa asiaa on ollut nähtävillä vielä joskus nytkin, jos ruokavaliosta poiketaan. Joistain aineista kasvot turpoavat ja lapsi muuttuu väsyneeksi. Voi vain kuvitella, kuinka paha olo hänellä on tuona aikana täytynyt olla. Mutta aika vaikea olisi ollut huomata tuota asiaa silloin, kun Rasmuksen ulkonäkö oli ollut tuollainen käytännössä aina. Alkuun myös luulimme, että ulkonäkö johtui hypotoniasta, joka Rasmuksella myös todettiin. Lapsi on toki pehmeä ja se vaikuttaa ulkonäköön, mutta ruokavaliolla oli silti uskomaton vaikutus Rasmuksen ulkonäköön. Nyt silmät ovat oikeasti auki ja kasvot "normaalin" pehmeät.

Asia tuntuu aika kauhealta. Kuinka paljolta lapsen olisikaan voinut säästää, jos olisi tiennyt tämän kaiken jo silloin. Mahdotontahan se olisi ja taitaa olla ihan turhaa voimavarojen tuhlausta miettiä tuota asiaa. Äitinä sitä kuitenkin aina toivoisi, että kaikki asiat tulisi heti tehdyksi sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja onhan sekin jotain, että edes jälkeen päin asiayhteys on selvinnyt ja voimme olla onnellisia, että asia saatiin kuitenkin parannettua ja lasta autettua.

Tätä tekstiä kirjoittaessa oikeasti harmittaa, etten voi julkaista Rasmuksesta ennen ja jälkeen kuvaa. Päätös on päätös.

Kirppisaarteita

2011-04-19T07:57:00.001+03:00

Kuvan takki löytyi talvella Fidasta. Olimme etsimässä ihan jotain muuta, kun takki löytyi. Hetken aikaa mietin raaskisinko sitä ostaa vai en, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että katuisin lopun ikääni, jos takin sinne jättäisin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! :-D

Kuva on hiukan epätarkka, mutta se on Mikaelin ottama ja siksi nyt komeilee täällä.

Rasmus sanoi ensimmäisen kerran minut takki päällä nähtyään, että "äiti, sinä näytät ihan keijulta!" Lausetta saatteli leveääkin leveämpi aurinkoinen hymy. Tuo on varmasti kaunein kohteliaisuus, jonka olen ikinä kuullut. ♥

Takki muuten ei ollut edes hinnalla pilattu. 15 euroa tuosta maksoin ja hetkeäkään en ole katunut. Talvi kului kuitenkin tuskastuttavan hitaasti, sillä olisin halunnut päästä takkia heti käytämään, mutta se ei ollut talvitakki. Nyt kevään tultua, takki on siirtynyt naulakon perältä käyttöön.

Standing Stones - Loreena McKennitt

2011-04-18T20:54:00.002+03:00

Tätä tuli aikaan kuunneltua repeatin kanssa. Äitini ehti varmaan kyllästyä tähän ja muutamaan muuhunkin kappaleeseen. :-D Lukemattomista kuuntelukerroista huolimatta tämä kuuluu yhä suosikkeihin.

In one of these lonely Orkney Isles

There dwelled a maiden fair

Her cheeks were red, her eyes were blue

She had yellow, curling hair

Which caught the eye and then the heart

Of one who could never be

A lover of so true a maid

Or fair a form as she

Across the lake in Sandwick

Dwelled a youth she held most true

And ever since her infancy

He had watched those eyes so blue.

The land runs out into the sea

It's a narrow neck of land

Where weird and grim the Standing Stones

In a circle there they stand.

One bonny moonlit Christmas Eve

They met at that sad place

With her heart in glee and the beams of love

Were shining on her face

When her lover came and he grasped her hand

And what loving words they said

They talked of future's happy days

As through the stones they strayed.

They walked toward the lovers' stone

And through it passed their hands

They plighted there a constant troth

Sealed by love's steadfast bands

He kissed his maid and then he watched her

That lonely bridge go o'er

For little, little did he think

He wouldn't see his darling more.

[Chorus:]

Standing stones of the Orkney Isles

Gazing out to sea

Standing stones of the Orkney Isles

Bring my love to me

He turned his face toward his home

That home he did never see

And you shall have the story

As it was told to me

When a form upon him sprang

With a dagger gleaming bright

It pierced his heart and his dying screams

Disturbed the silent night.

This maid had nearly reached her home

When she was startled by a cry

And she turned to look around her

And her love was standing by

His hand was pointing to the stars

And his eyes glazed at the light

And with a smiling countenance

He vanished from her sight.

She quickly turned and home she ran

Not a word of this was said

For well she know at seeing his form

That her faithful love was dead

And from that day she pined away

Not a smile seen on her face

And with outstretched arms she went to meet him

In a brighter place.

"Vintagea"

2011-04-14T09:02:00.002+03:00

Vaatekaapin siirtyminen muutama satavuotta eteenpäin jatkuu. Keskiaika on jo niin..... keskiajalta! Kaupasta tarttui muutama viikko sitten mukaan pakka kuvassa näkyvää kangasta, josta olisi tarkoitus ommella ensin hame ja sitten vielä puserokin ja jos oikein hyvin käy niin riittää siitä vielä liiviinkin, jonka ajattelin ommella sitten joskus...

Hameen palaset on jo leikattu ja seuraavaksi pitäsii alkaa ommella, kun vain remontilta ehtisi. Tuntuu, että tällä hetkellä tapahtuu liian monta asiaa yhtä aikaa ja koko ajan on kiire. Toisaalta kaikki tekeminen tällä hetkellä on mukavaa!

Puseronkin ajattelin ommella mahdollisimman pian. Olisi ihan mukavaa saada kokonainen puku aikaan. Kankaan sininen on mukavan raikas ja valkoinen kirkastaa sinistä entisestään. Edessä olisi myös puuvillaisen alushameen ompelu, sillä taftinen on aika ikävä kesällä - ainakin ilman puuvillaista kerrosta.

Jokunen viikko sitten aloitin yöpaidan ompelun ja testikappale yläosasta on jo tehty, mutta aikaa saattaa yöpaita loppuun saakka ei näillä näkymin vielä ole. Ehkä sitten syksymmällä, koska nyt olisi mukava saada ihan noita hameita ja puseroita valmiiksi. Ja jonain päivänä minä vielä hankin sen säädettävän sovitusnuken, jota olen useaan otteeseen käynyt eräässä verkkokaupassa kuolaamassa. Sen avulla kaavaton ompelu olisi edes himpun helpompaa eikä tarvitsisi yrittää neulailla ja saksia itseään! :-D

Kotiäidin Luomulaakso sai paketin Myllärin Luomulta

2011-04-12T12:25:00.000+03:00

Myllärin Luomu muisti Kotiäidin Luomulaaksoa paketilla. Tänään toi posti kotiovelle saakka uutuuksia sisältävän laatikon, joka avattiin Rasmuksen ihastelevien henkäyksien saattelemana.

Laatikosta kaivettiin esiin paketti rikottuja ohrasuurimoita, jotka käytetään varmaan seuraavana "risotto" päivänä - oikeampi termi lienee ohratto.

Huominen leipä leivotaan varmaankin Hurjan Viljaisilla sämpyläjauhoilla. Pussin kyljestä löytyy totuttuun tapaan reseptikin, joten eipä tarvitse sitäkään kaivella. Siitä onkin ollut hetki kun meillä on ollut sämpylöitä. Tavallisesti leivotaan rieskaa tai leipää. Jotenkin se sämpylä vain aina maistuu herkullisemmalta.

Äsken juuri avasimme Herkku Myslin ja testasimme. Rasmus tykkäsi ja niin minäkin. Vadelmat toivat mukavasti makeutta ja siemenet (auringonkukka ja kurpitsa) tuntuivat mukavilta pureksia. Kokonaisuus on minusta varsin onnistunut ja mikä parasta: tähän mysliin ei ole lisätty sokeria. Sopiva makeus tulee ihanista vadelmista!

Ihan ensimmäisinä kokeilimme Rasmuksen kanssa Kaura Välipalakeksejä. Mukavaa oli huomata, etteivät ne olleet yksittäispakattuja kuten niin moni välipalakeksi nykyään on. Keksit maistuivat hyviltä ja Rasmuksen kasvoillla oli ihanan aurinkoinen ilme, kun keksin sai maistaa ennen ruokaa. Pitihän sitä nyt pieni poikkeus totuttuun tehdä, kun posti toi niin mukavan yllätyksen!

Omenapuiden leikkausta ja kasvimaan esiin kaivuuta

2011-04-11T09:31:00.000+03:00

Viikonloppuna sain kuin sainkin leikattua omenapuut ja päärynäpuun. Lunta oli kyllä vielä todella paljon - reilu 50 cm ja hangessa kahlaaminen kipeiden polvien kanssa oli aika rankkaa, mutta puut tuli leikattua. Nyt sopii vain toivoa, että leikkasin ne oikein tai ainakin, etten onnistunut niitä pahemmin tuhoamaan. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin puita itse leikkelemään. Ainakin lopputuloksena oli siistimmät puut ja lopputulos miellytti muutenkin silmää. Omenoista lienee kuitenkin yhä turha haaveilla - sen verran pieniä nuo puut yhä ovat.

Viikonloppuna tuli myös lapioitua lunta pois kasvimaiden päältä. Ajattelin vähän nopeuttaa sulamista, sillä jään katoaminen kasvimaalaatikoista vie oman aikansa ja olisi ihan mukavaa päästä kylvämään hyvissä ajoin ennen elokuuta...No, näillä auringon paisteilla ja vesisateilla lumet ja jäät tulevat katoamaan varmasti pian. Tosin sekin tuntuu aivan liian pitkältä ajalta. Multasormet syyhyävät jo pahasti ja lumi ei vain tunnu kaikkoontuvan riittävän nopeasti. Vielä täytyy malttaa jokunen viikko ennen kuin puutarhakausi pääsee todella alkamaan!

Loreena McKennitt : The Mummers' Dance

2011-04-10T21:58:00.001+03:00

Yksi ihanimpia McKennittin kappaleita. Nauttikaa. :-)

Kotiruoka vs. kouluruoka

2011-04-08T10:07:00.000+03:00

Viime päivinä on keskustelu käynyt hyvinkin kuumana kouluruuan lisäaineista. Toiset sanovat, että se on ihan samanlaista kuin kotiruoka ja toiset taas sanovat sen sisältävän paljon enemmän lisäaineita. Taitaa olla, että molemmat puolet ovat väitteissään oikeassa.

Kotiruokaa on yhtä monelaista kuin on kotejakin. Toiset käyttävät liemikuutioita ja saavat sen mukana ruokaansa esimerkiksi arominvahvennetta. Toiset kaatavat ruokiinsa maustetta ja saavat maun aikaan niillä. Koulut ja muut laitokset ikävä kyllä käyttävät liian usein liemikuutoita ja -jauheita ja laitosruokaa syövät saavat aikamoisen sekoituksen lisäaineita. Ja nämä aineet ovat todellakin sellaisia, joita ei ruuassa tarvitsisi. Lisäksi on väriaineita, jota niitäkään ei tarvitse. Toiset sanovat, että ihmiset vaativat niitä. Haluaisinpa tietää kuka oli se ensimmäinen ihminen, joka keksi, että makkara tai karjalanpiirakka pitää värjätä! Tuskinpa se oli asiakas. Uskoisinpa, että pikemminkin joku, joka kyseistä tuotetta valmisti ja halusi saada sen houkuttelevammaksi kuin kilpailijan tuote. Loppujen lopuksi kaikki kääntyy rahaan. Lisäaineet tekevät ruuasta halvemman ja helposti myös näyttävämmän. Moska on halpaa.

Toiset sanovat, että lisäaineet tutkitaan hyvin ja ne ovat turvallisia. Joillain aineilla on määrät, joita enempää niitä ei päivässä tulisi saada. Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos aineelle tuo ADI-arvo täytyy antaa niin soisinpa sen olevan poissa koko elintarvikkeesta! Miksi haluaisimme käyttää ainetta, joka äärimmäisen todennäköisesti on meille haitallinen - annoksesta riippumatta. Ja kukapa tietää, miten se samainen aine reagoi jonkin toiseen aineen kanssa kehossamme. Uskallan väittää, että iso osa lisäaineista todella on sellaisia, joita ilman tulisimme aivan hyvin toimeen - ja voisimme paremmin!

Kotiruoka voi olla hyvää tai siten ei. Kaikki riippuu tekemistämme valinnoista. Minusta kuitenkin se, että kouluruuan kohdalla vedotaan siihen, ettei siinä ole sen enempää lisäaineita kuin kotiruuassakaan ei ole ihan oikein. Totta, että se on varmasti parempaa, jos lapsi sattuu käyttämään kotona paljon eineksiä tai puolivalmiita tuotteita. Kotiruuankin saa pilattua lisäaineilla, jos niin tahtoo. Entäpä sitten ne perheet, joissa syödään lisäaineetonta ruokaa joka päivä ja eineksiä tai puolivalmiita tuotteita ei käytetä lainkaan tai käytetään todella harvoin. Onko heidänkin sitten pakko hyväksyä, että "kouluruuassa ei ole sen enempää lisäaineita kuin kotiruuassakaan". Eipä liene sekään oikein. Kaikkien etu kuitenkin olisi, että kouluruuasta todella karsitaan kaikki ylimääräiset lisäaineet pois eikä jäätäisi riitelemään siitä onko niitä nyt liikaa vai liian vähän. Eikö hyvä ja oikeasti terveellinen ruoka olisi jokaisen lapsen etu?

Tapettia, maalia ja pitkiä päiviä

2011-04-07T09:37:00.001+03:00

Remonti jatkuu edelleen. Yksi huone on saatu päätökseen - no ainakin melkein. Sieltä puuttuvat vielä jalka- ja varjolistat, mutta koska tila jatkuu olohuoneeseen ajattelimme laitella listat sitten kerralla.

Olohuone on nyt vuorossa. Lapset ovat olleet hyvänä apuna tapetin repimisessä ja jopa Rasmus on jaksanut noita itsepintaisesti seinään takertuneita suikaleita kiskoa irti. Joistain seinistä tapetti lähtee hetkessä ja toisista sitä taas saa kiskoa irti ihan tosissaan ja siltikään se ei tunnu lähtevän.

Tänään tuntuu siltä, että en halua nähdä ainoatakaan tapetin riekaletta ja siksi päätinkin, että tänään en aio koskea yhteenkään seinään. En edes maalata. Uskoisin, että talosta löytyy jotain muutakin tekemistä...vapaapäiväkin alkaisi pikku hiljaa kuulostaa houkuttelevalta. Ehkä sitten olohuoneen jälkeen...tai sitten ei.

Oman kodin laittaminen on hurjan mukavaa touhua! Tuntui hyvältä päästä vihdoin tuon olohuoneen kimppuun - melkein kaikki muut huoneet onkin käyty tavalla toisella läpi. Pari tilaa on vielä päivittämättä ja kesän vessa/putkiremontti kummittelee jo mielessä. Siksikin olisi kiva saada olohuone ihan loppuun pian, jotta välissä ehtisi edes pikkuisen hengähtää. Paitsi, että kun olohuone on saatu loppuun alkaa puutarhakausi ihan kunnolla ja sitten taitavat lepopäivät olla vähissä...Ehkä sitten syksyllä, kun puutarha on saatu taas pakettiin talveksi. :-D Noin se vuosi vaan hujahtaa äkkiä ja lepopäivästä sopii vain haaveilla. Huokaus...

Småfolk-sarja lapsille

2011-04-06T12:40:00.001+03:00

http://www.fi.smafolk.com/

Viikonloppuna ehdin kierrellä hiukan pidempään kaupassa ja pääsin pitkästä aikaa paremmin tutustumaan Citymarketin valikoimiin. Luomutuotteiden määrä oli noussut huimasti sitten viime kerran ja Mikaelillekin löytyi kaivatut nuudelit, joita hän tahtoi kokeilla.

Paras löytö oli kuitenkin Småfolkin-sarja, johon kuuluu keksejä, riisikakkuja, naksuja, juomia, hedelmäsoseita ja rusinoita. Pakkaukset ovat hauskoja ja lapsia kiinnostavia. Mutta ehdottomasti näiden paras ominaisuus on se, että jokainen tuote kantaa kyljessään KRAV-merkkiä. Meidän perheessä nämä luomutuotteet tulevat pelastaaman niin pidempiä reissuja kuin satunnaisia retkiäkin. Ei ole ollut ihan helppoa löytää luomulaatuista mehua sopivissa pakkauksissa ja onhan se lapsista mukavaa, jos heille löytyy kaupasta luomulaatuisia keksejä, jotka ovat kaupanpäälle vielä hauskan muotoisia! Pienillä seikoilla on joskus iso merkitys! Ja aina ei ole helppo ottaa mukaan jotain itsetehtyä ja joskus aikakin on kortilla. Kivalta tuntuu, kun kauppaan tulee kerrankin toimiva tuote helpottamaan meidänkn arkea! :-)

Kyseisen sarjan sivuihin voi käydä tutustumassa täällä http://www.fi.smafolk.com/

Lääkärintodistus Mikaelille

2011-04-05T13:31:00.000+03:00

Mikaelin kanssa oli tuo lääkärintodistus vielä hakusessa. Rasmuksen kohdallahan se saatiin kuntoon jo viime syksynä. Uskomattoman vaiherikas matka on jouduttu kulkemaan ennen kuin molemmille pojille kyseinen paperi on saatu.

Mikaelin saama todistus tukee meidän tähän astisia havaintojamme ja siinä todetaankin, että lapsen ruokavalio on monipuolinen ja sisältää lapsen tarvitsemia ruoka-aineita riittävästi. Lääkäri kirjoitti myös, että tarjoamastamme ruokavaliosta ei ole lapselle mitään haittaa ja viranomaisten ja koulun tulisi ruokavalio lapselle sallia.

Tuntuu kummalliselta, että pelkästään luomun käyttäminen aiheuttaa näin paljon epäluuloja ja vääriä kuvitelmia. Täytyy todella olla valmis todistamaan, että lapsi saa tarvitsemansa ravintoaineet ja että ruokavalio todella on monipuolinen ja vielä lääkärintodistuksen jälkeenkin tuntuu aina joku epäileväinen löytyvän. Huvittavinta ehkä koko sopassa on, että lause "ruokavaliosta ei ole lapselle mitään haittaa" on se äärimmäisen tärkeä.

Joidenkin kanssa on käyty enemmän ja vähemmän henkeviä keskusteluja siitä, saako lapsi elämyksiä ruuan kautta. Siis pääseekö kokeilemaan uusia ruoka-aineita ja eri maiden ruokia. Noina hetkinä huokaan mielessäni, hymyilen ja vastaan: Totta kai saa! Ja sitten saan taas selittää meidän ruokakäytäntöjä ties kuinka monennen kerran.

Ei luomun käyttäminen tarkoita sitä, etteikö keittiössä saisi luotua niin kotimaista, kreikkalaista, italialaista tai kiinalaista ruokaa. Melkein kaikkea saa luomuna. Ja kysynpä vain, että kuinka monen kotona laitetaan aina jotain erilaista ja ihmeellistä. Tuskinpa missään. Ja kuinka monelta aletaan kysellä, milloin viimeksi laitoit hernekeittoa. Kyllä se arki tuppaa pyörimään niiden tutumpien ruokalajien ympärillä. Toisilla se on makaronilaatikko tai jauhelihakastike ja toisilla taas linssipata tai valkopapuja tomaatissa. Makunsa ja tottumuksensa kullakin.

Kiitos Epäkorrektia-blogille!

2011-03-29T12:24:00.001+03:00

Tällainen tunnustus jaettiin Kotiäidin Luomulaaksolle. Kiitos Epäkorrektia-blogille! :)

1. Milloin aloitit blogisi?

Blogi alkoi alunperin toisella palvelimella maaliskuussa 2008. Sen silloinen nimi oli Kotiäidin arkea ja ajatuksia. Nykyisestä blogista löytyvät myös tuon aikaiset tekstit - kommentit ikävä kyllä jäivät matkasta.

2. Mistä kaikesta kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Minusta blogin otsikko on aika kuvaava. Kotiäidin Luomulaakso sisältää lähes kaiken oleellisen. :) Eli kotiäitys, luomu, (erityis)lapset, ympäristö, puutarha (ruokaa omalta maalta)...

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Jaa-a...ehkäpä se seikka, että blogissa on aika hyvin yhdistettynä diagnoosien rikastuttamaa lapsiperheen arkea ja ympäristöasioita sekä luomua..

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Vuonna 2008 minusta alkoi tuntua siltä, että haluan kirjoittaa ja pohtia asioita. Toisena syynä oli Rasmuksella vuonna 2007 alkaneet tutkimukset ja sen myötä rapsahtaneet diagnoosit. Tarvitsin jotain, jonne voin purkaa ajatuksiani ja tunteitani, joiden kanssa olin aika yksin. Blogin kautta löytyi vertaistukea.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Joskus olisi todella ihanaa julkaista kuvia kunnolla. Siis niin, että lapsista näkyisi muutakin kuin hiustupsu ja selkää. Tämä linja on kuitenkin kauan sitten päätetty asia, jota en tule muuttaamaan. Joskus olisi vain niin ihanaa julkaista suloisia kuvia, mutta ei niin ei. Sen kanssa on elettävä. Lisää aikaa blogille kaipaisin myös. Olisi niin paljon asioita, joista haluaisin ottaa selvää ja kirjoittaa, mutta lapsiperheen arki ei anna myöden. Ehkä sitten joskus....

Ja palkinto kiertää seuraaville:

Elämänlankaa : Ihana neuleblogi. Itse voin vain haaveilla onnistuvani joskus neulomaan jotain muuta kuin Mörön kaulaliinan. Lämmin kiitos Kristelille neuleista ja ajatuksista.

Helmin HeVi-osasto: Tämä on ehdoton kestosuosikkini. Jos kädessäni on ruoka-aine, jolle en tiedä mitä tekisin, menen tänne kurkkamaan ja vasta sitten -jos tarvitsee - googletan. :)

Appelsiinipuun Alla sekä Appelsiineja ja Hunajaa:
Saman kirjoittajan kaksi blogia. Aina jotain mielenkiintoista maasta, jossa tahtoisin joskus käydä. Haaveet työnteosta kibbutzilla nousevat taas mieleen... No, se portti suljettiin, kun jotain muuta avattiin.

Vuoden Luomutuotteet: Onnelliset Luomu Snack-kurkut ja Keisari Luomu Pils

2011-03-23T10:44:00.001+02:00

Vuoden 2011 luomutuotteet on julkistettu tänään! Mainittakoon, että meilläkin on testattu tuo Nokian panimon tuotos ja todettu se varsin toimivaksi. Tuo siis mieheni testauksen tulos - itse en minkään sortin oluesta pidä - yhtä pahoja kaikki! :D

Ohessa lehdistötiedote asiasta:
---------------------
"Luomuliitto valitsi Vuoden Luomutuotteiksi KKK-Vihanneksen Onnelliset Luomu Snack-kurkut ja Nokian panimon Keisari Luomu Pilsin. Kunniamaininnan sai Makulaku Natural Sweet – voimakkaan makuinen luomulaku.

- Snack-kurkkujen maku häikäisi raadin. Luomu tuotantotapana pystyy vaikuttamaan jopa siihen, miltä vihannekset maistuvat. Luomuvihannestuotantoa halutaan Suomessa paljon lisää – kysyntää on! toteaa Luomuliiton ja Vuoden Luomutuote raadin puheenjohtaja Jaakko Nuutila.

- Olemme kehittäneet luomukurkun viljelyä nyt puolisen vuotta ja viimein on viljelymenetelmä hallussa, mikä näkyy myös kurkun hyvässä laadussa ja maussa. Luomuviljely on haastavaa, mutta onnistumiset myös erittäin palkitsevia, kertoo Johanna Kivioja KKK-vihanneksesta.

Raati on tyytyväinen, että myös juomapuolella alkaa löytyä yhä enemmän luomuvaihtoehtoja. Keisari Luomu Pils 4,5 % oli raadin mielestä esimerkillinen olut, josta löytyy kaikki hyvän oluen piirteet: hyvä, kestävä vaahto, kaunis väri ja täyteläinen maku.

- Olemme iloisia, että useilla suomalaisilla tiloilla kasvaa laadukasta luomuohraa oluen raaka-aineeksi. Keisari luomua on nyt saatavissa kautta maan, kertoo Matti Heikkilä Nokian Panimolta, mikä on halunnut myös minimoida tuotteen hiilijalanjäljen.
Vuoden Luomutuote –raadissa oli mukana Sasu Laukkonen, Eeropekka Rislakki, Jaana Elo ja Kim Palhus, jotka kaikki tunnetusti arvostavat makua.

- Kilpailussa nousi esille luomun ydin eli maukas, puhdas, terveellinen ja turvallinen raaka-aine, toteaa Jaakko Nuutila."

Melkein valmis uusi huone

2011-03-22T17:35:00.000+02:00

Uusi huone alkaa olla aika valmis ja ajattelin, että voisin napsia siitä jo muutaman kuva, vaikka esimerkiksi verhot eivät ole vielä ne, jotka ikkunassa tulevat tulevaisuudessa roikkumaan. Mutta mukavampi oli ripustaa paikalle edes jotain, joka nyt ei sattumalta ole aivan kauhean paha, mutta ei nyt niin hyväkään.

Kuvan sänky tulee myös vaihdettua jahka saamme suunniteltua uuden ja rakentaminen saadaan alkuun, mutta kuten sanottu: suunnitelma ensin. Uusi sänky tulee kuitenkin olemaan tumma kuten suurin osa huonekaluista.

Kuvassa olevan kirjoituspöydän saimme mieheni vanhemmilta. Kaapeihin muuten uppoaa uskomaton määrä tavaraa! Ja pöytä on varsin kaunis katsella. Kirjoituspöydän tuolin bongasin taannoin yhdestä antiikkiliikkeestä ja se sopii aivan täydellisesti yhteen pöydän kanssa! Jossain vaiheessa olisi mukava ehtiä ommella tuoliin pehmuste, sillä nyt pidemmät istunnot ovat pikkuisen tuskaisia. No, ehkä pieni taukoliikunta tekee vain hyvää! Jalkalappu sopi muuten paremmin toiselle puolelle kirjoituspöytää, mutta pianolla tarvitaan valoa, joten lamppu sai sitten jäädä tuohon.

Monitoriin pöydällä yritän vielä totutella. Alunperin sitä ei ollut vaan jatkoin läppärillä naputtelua, mutta ruutu on siinä kammottavan pieni ja epämukava. Pöytäkone on mukavampi. Siitä kiitos veljelleni, joka antoi oman vanhan koneensa minulle.

Kuvassa oleva sohva on siirtynyt talossa paikasta toiseen viimeiset 5 vuotta. Sama kohtalo on ollut toisen kuvan tuolilla, jolla istuu Ihaa. Koskaan ei noille tuntunut löytyvän sopivaa sijoituspaikkaa, mutta nyt ne ovat saaneet varsin hyvät paikat.

Vielä pitäisi saada ovi maalattua ja ympärille listat. Keinutuolin takana oleva epämääräisen näköinen tila muuttuu aikanaan "kaappikelloksi", joka sulkee sisäänsä kaikki kammottavat sähköhardellit. Rakennelmasta puuttuu vielä ovikappale sekä siihen kiinnitettävä kello. Mutta ne eivät onneksi haittaa huoneen käyttöä. Ensimmäisessä kuvassa pilkottaa hiukan ostamamme liinavaatekaapin kulma. Kyseistä komistus on juuri tuon "kaappikellon" toisella puolella ja sitä voi käydä kurkkaamassa täällä.

Tapetin repimistä ja suunnitelmia

2011-03-21T08:20:00.000+02:00

Koti on pikku hiljaa alkanut näyttää jo huolestuttavan järjestyksessä olevalta. :-D Uuden huoneen rakentamisen aiheuttaman kaaoksen rippeet ovat enää vain yhdessä tilassa ja nekin katoavat kevään tullessa. Eilen illalla aloitin sitten uutta kaaosta. :)

Yhdestä seinästä on nyt kiskottu tapetti irti ja Rasmus oli hyvänä apulaisena keräämässä tapetin riekaleita pussiin. Mikael oli samaan aikaan isin kanssa lumitöissä. Molemmat pojat ovat jo niin isoja, että heistä on todella apua. Uskomattoman nopeasti aika on kulunut!

Nyt aloitetun remontin olisi tarkoitus siistiä olohuoneen ja yhden toisen tilan seinät. Osiin seinistä tulee maalia ja osiin tapettia. Molempia meillä on jäljellä edellisistä remonteista ja hyvähän ne olisi käyttää nyt pois nurkista kuljeksimasta vielä kun ovat käyttökunnossa. Ihan mukavaa puuhaa tämä on, vaikka tuntuukin, että remontti ei tässä talossa lopu ikinä ja eilen illalla väsymys oli sen verran kova, että tuli mietittyä parikin kertaa repiäkö tänään lisää tapettia vai ei. Nyt aamulla olo on kuitenkin taas levännyt ja jaksaa aloittaa tapetin repimisen. Ihan innolla odottaa olohuoneen uutta, päivittynyttä ilmettä. Tämän hetkinen näkymä vanhoine verholautoineen on niin 70-luvulta. Kyseinen ajankohta ei todellakaan ole suosikkini. Ja onhan tuo vanha tapetti muutamista kohdin repeillytkin eli emme me pelkän ulkonäön vuoksi ole sisustusta uusimassa. Onneksi riittävän muutoksen saa aika pienillä asioilla aikaan. Mutta nyt takaisin tapetin kimppuun - se kun ei (valitettavasti) itsestään seinästä vielä putoile!

Taimia ja kevään odotusta

2011-03-15T09:03:00.000+02:00

Basilikan taimia.

Ikkunalauta on alkanut täyttyä taimista. Se on selvä kevään merkki. Vielä kun tuo lumikin ymmärtäisi vinkin ja alkaisi sulaa pois. No, onhan se jo sulanutkin, mutta silti sitä riittää ja maisema on edelleen talvinen, vaikka kirkkaampi aurinko jo valostuttaakin aamuja.

Tähän aikaan ei vain millään jaksaisi odottaa, että purot solisisivat pihalla ja siellä täällä pilkottaisi pieni, arka ruohotupsu. Leskenlehdet puikkaisivat ylös mullasta ja puut puhkeaisivat hiirenkorville. Talvi oli kiva, mutta nyt sitä on ollut riittävästi.

Mikaelin kanssa on jo ehditty ihmetellä puutarhaan tulevia kasveja. Tänä kesänä olisi tarkoitus siirtää ensimmäisen vuoden mokaistutukset uuteen paikkaan ja kokeilla olisiko se parempi. Ainakin yksi kissan aiheuttama ongelma ratkeaisi sen myötä. Helpotus sekin. Mietinnän alla on myös nokkospenkin perustaminen - marjapensaiden alle. :-D Siinähän ne tuntuvat niin hyvin aina jokapaikassa kasvavan, joten jos luovuttaisi ja antaisi niiden levitä siihen kunnolla ja keräisi sadon sitten talteen. Haittaisiko tuo? No, ehkä pikkuisen valituksia tulisi marja-aikaan, jos nokkoset siinä taas olisivat. Onneksi nokkoset voi kerätä pois ensin.

Tykkään nokkosesta. Se maistuu hyvältä ja kasvaa melkein missä vaan. Viime kesänä tosin sain huomata, että onnistuin valitsemaan varmaan sen ainoan paikan, jossa ne EIVÄT suostu kasvamaan. Siksikin siis päätös antaa niiden levitä marjapensaiden alla. Muutenkin tunnun noudattavan puutarhassa varsin helppoa sääntöä. Jos kasvi ei halua kasvaa meillä, niin sitten se ei kasva meillä. Mitä sitä turhaa taistelemaan kasvin kanssa, joka ei selvästikään sovellu osittain tappavan paahteiselle pihallemme. No, sitten joskus, kun omenapput ovat suuria ja varjostavia voi tilanne olla hiukan toinen ja pääsee kokeilemaan hiukan erilaisia juttuja. Sitä ja kevättä odotellessa...

Ihmettelyä

2011-03-12T21:05:00.000+02:00

Viimeisen viikon aikana on uutisissa ollut paljon puhetta tuosta vuoden vaihteessa markkinoille tulleesta E10-bensasta. Kummallista on, että se laitettiin markkinoille ilman kunnollista testausta, mutta se kertonee vain ikäviä tosiasioita nykypäivästä. Voittoja pitää saada nopeasti ja turvallisuudella ( tai muullakaan oikeasti olennaisella) ei ole ihan niin paljon väliä. Näin näyttää olevan melkein kaikilla teollisuuden aloilla.

Ihmiset lakkasivat nopeasti tankkaamasta E10-bensaa, koska pelkäsivät autonsa puolesta ja olivat valmiit maksamaan bensasta lisää hintaa. Milloinhan nähtäisiin samanlainen ihme ruokakaupassa? Tuleeko joskus se päivä, että ihmiset todella alkavat välittää siitä, mitä syövät? Vai onko niin, että oma keho ei olekaan ihan niin tärkeä ja arvokas kuin auto? Lasku elimistönsä huonosti kohtelemisesta tulee yleensä suuremmalla viiveellä. Menetettyä terveyttä on kuitenkin aikamoisen vaikea saada takaisin.

Onneksi ilmassa on muutosta ja yhä useampi ihminen haluaa lisäaineetonta ruokaa ja luomunkin kysyntä on onneksi kovassa kasvussa. Ehkä meillä vielä on toivoa.

Nintendo Wii kehittää motoriikkaa

2011-03-07T12:30:00.006+02:00

Jo pitkään olen lukenut erilaisilta keskustelupalstoilta siitä, kuinka Wii on tehokas lisä erityislasten (ja miksei muidenkin) motoriikan parantamisessa. Meilläkin sen hankinnasta on puhuttu moneen otteeseen, mutta hinta hirvitti. Onhan se todella arvokas, kun peruspaketin päälle olisi hyvä saada vielä se tasapainolautakin. Mietitytti myös onko se todella hintansa arvoinen. Viimeiset vakuuttelut Wii-paketin erinomaisuudesta tulivat kuitenkin sen verran luotettavilta tahoilta, että meillekin se päätettiin hankkia.

Meillä on nyt hetken aikaa Wii ollut. Saimme hankittua sen yhteisostoksena muutaman sukulaisen kanssa. Lämmin kiitos heille avusta. ♥

Mikael ja Rasmus ovat nauttineet suuresti pelin suomista aistituntemuksista ja tasapaino on alkanut kohentua vauhdilla! Etenkin Mikaelin kohdalla ero on jo huima! Rasmuksella on selkeästi enemmän vaikeuksia hallita tasapainolaudan käyttöä ja harjoitusta tarvitaan rutkasti lisää, jotta homma lähtee todella sujumaan. Hauskaa hänellä silti on ja sillä pääseekin jo pitkälle!

Kaikissa peleissä ei toki tuota tasapainolautaa tarvitse. Paikallaan juoksu tuotti sen verran vaikeuksia ja vaarantilanteita, kun juoksija alkoi siirtyä televisoon päin, että katsoimme parhaaksi laittaa lattialle pienen liukumattoman maton, jonka päällä juoksu tuli tehdä. Näin lapsi huomasi nopeasti, jos alkoi siirtyä väärään paikkaan - eikä se matto niin huono idea ole meille aikuisillekaan. :D

Ihanaa on myös seurata kuinka pojat kannustavat toisiaan parempiin suorituksiin ja iloitsevat omista ja toisten onnistumisista.

Pelit voivat olla varsin hyödyllisiä ja opettavaisia, jos niitä käytetään oikein ja sopivissa määrin.

Kotiäidin Luomulaakson FB-sivu sai illalla profiilikuvan

2011-03-04T09:02:00.003+02:00

Kotiäidin Luomulaakson Facebook-sivu sai eilen illalla uuden virallisemman profiilikuvan. Mieheni piirsi sen minulle eilen. ♥

Kuvasta on tällä hetkellä olemassa niin mustavalkoinen kuin värillinenkin versio ja tulevaisuudessa tulee blogin otsikkotilakin todennäköisesti saamaan uuden ilmeen. Tuntuu ihan mukavalta taas päästä kunnolla touhumamaan blogin parissa, kun pitkään aikaan en paljon tänne ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa. Nyt toivotaan, että mitään yllättävää ei satu, joka söisi taas kaiken ajan.

Kotiäidin Luomulaakso astuu Facebook-aikaan

2011-03-03T09:55:00.000+02:00

Eilen illalla sain sen sitten tehtyä. Kotiäidin Luomulaaksolla on nyt ihan oma Facebook-sivusto, josta on lupa tykätä! :D Laatikko löytyy tuolta sivupalkista. Profiilikuvat ja sen sellaiset ovat vielä pahasti kesken, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin.

Tarkoitus olisi julkaista uuden sivun kautta ainakin mielenkiintoisia linkkejä erilaisiin lehtijuttuhin ja muihin vastaaviin. Systeemi on huomattavasti nopeampi kuin se, että naputan asian tänne. Olen huomannut, että ajan puute on krooninen ja se valitettavasti aiheuttaa sen, että kaikki mainitsemisen arvoiset jutut eivät tule mainituiksi. Facebook-sivusto tukee mukavasti blogin toimintaa. Toivottavasti tykkäätte! :D

Ykkösdokumentti: Terveys lautasella

2011-03-03T09:35:00.002+02:00

Ykkösdokumentin : Terveys lautasella dokumentti on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Mielenkiintoinen ja järkyttäväkin. Ohjelma on katsottavissa YLE Areenalta vielä 28 päivää.

http://areena.yle.fi/video/1298845154252

Etiquette for Ladies

2011-03-02T08:30:00.002+02:00

Siitä on jo jonkin aikaa, kun löysin ihanan painoksen alunperin n.1850 julkaistusta opuksesta Etiquette for Ladies. Vastaava versio löytyy myös miehille. Täytyyhän sitä ajanmukaiset tavatkin olla hallussa. :)

Kirjasesta löytyy ohjeita niin pukeutumiseen, juhliin, kirjeiden kirjoittamiseen ja paljon muuhun. Oppaan luettuaan on saanut kohtalaisen tarkat ohjeet myös kävelemiseen.

Kirjanen on kertakaikkisen hauska nykynäkökulmasta katsottuna, mutta löytyy sieltä myös tapoja, joita toivoisi vielä tänä päivänäkin olevan.

Pikkuinen opus on kohta luettu kannesta kanteen ja sitten voinkin alkaa odotella kutsua hoviin, sillä viimeiset sivut sisältävät ohjeet myös siihen, kuinka tulee käyttäytyä, kun suodaan kunnia tulla esitellyksi hovissa. :D

Oman kappaleeni bongasin Belle Modesten verkkokaupasta.

Väärennetty ruoka YLE Areenalla

2011-03-01T14:01:00.000+02:00

Ehdottomasti katsomisen arvoinen on Silminnäkijän Väärennetty ruoka. Ohjelma löytyy Yle Areenalta vielä 23 päivää, joten kipin kapin katsomaan, jos ohjelmaa ei ole vielä nähnyt.

http://areena.yle.fi/video/1298322184100

Muutos terveyskeskuksessa

2011-03-01T10:48:00.000+02:00

Tänä talvena meillä on sairastettu ihan urakalla ja sama touhu tuntuu edelleen jatkuvan. Tilannetta ei ole muuttanut mitkään vitamiinitkaan, joita on yritetty kaikille syöttää. Terveyskeskuksessa on siis saatu käydä ja henkilökunta on alkanut käydä tutuksi.

Viime vuoden puolella neuvot olivat vielä hyvinkin erilaiset, kuin tänä vuonna saadut. Nyt terveyskeskuksen ajanvarauksesta saa flunssaan ison liudan ohjeita, jotka toki ovat tuttuja ja käytettyjä konsteja vuosien takaa, mutta nyt niitä jaetaan ihmisille terveyskeskuksessa! Siis siinä samassa paikassa, josta ennen annettiin suoraan lääkäriaika, jonka jälkeen lähdettiin kotiin yleensä ainakin yskänlääke reseptin kanssa. Nyt hoitaja neuvoo jo puhelimessa antamaan yskään hunajaa, joko sellaisenaan tai lämpimään nesteeseen liuotettuna ja höyryhengityskin on päässyt ohjelistalle! Molemmat hyviä toimivia konsteja eikä niillä ole mainittavia sivuvaikutuksiakaan - toisin kuin monilla lääkkeillä. jos näillä konsteilla ei olo riittävästi helpotu voi sitten jatkaa matkaansa päivystykseen lääkäriä tervehtimään.

Flunssaahan ei mikään paranna, mutta oloa voi helpotta noinkin yksinkertaisilla tavoilla. Aina ei tarvitse olla aukaisemassa lääkepurkkia. Toki on tilanteita, jolloin lääke on ainoa apu. Itse astmaatikkona tiedän tämän liiankin hyvin. Mukavaa on huomata, että terveyskeskuksessakin ollaan järkevällä linjalla ja myönnetään, että aina ei lääke ole se ainoa ja paras vaihtoehto. Hienoa!

EU suosittaa lasisia tuttipulloja!

2011-02-28T18:07:00.000+02:00

Ohessa Kauppalehden uutinen uudesta EU-suosituksesta koskien muovisia tuttipulloja. Muovisista tuttipulloista kirjoittelin jo aiemmin. Sen voi lukea täältä.

-------------

Maanantai 28.02.2011
Bryssel suosittaa: Vain lasisia tuttipulloja

EU-komissio kieltää maaliskuun 1. päivästä lähtien polykarbonaattimuovia sisältävät muovituttipullot. Lisäksi se suosittaa hylkäämään muovisen tuttipullot kokonaan ja ottamaan käyttöön lasiset tuttipullot.

Tammikuun 28. päivänä annettuEU-direktiivi tulee voimaan siis huomenna.Muovipulloissa käytettävä Bisfenoli A (BPA) on kemikaali, jota käytetään polykarbonaatin valmistuksessa. Bisfenolia käytetään tuttipullojen lisäksi muovimukien ja -lautasten valmistuksessa.

EU-komissio perustaa päätöksensä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n näkemykselle BPA:n haitallisuudesta. Vielä viime kesänä EFSA sanoi, etteivät sen läpikäymät 800 tieteellistä julkaisua tue käsitystä, että BPA olisi terveydelle haitallista.

Nyt kanta on kuitenkin muuttunut.

EFSA:n mukaan 3-6 kuukauden ikäiset, tuttipulloruokitut lapset, ovat suurin BPA:lle altistuva joukko. Normaalikäytössä kemikaalia liukenee tuttipulloista maitoon tai muuhun nesteeseen, erityisesti lämmitettäessä. Muovisista tuttipulloista 95 prosenttia sisältää BPA:ta.

EU:n lisäksi myös Yhdysvalloissa on huolestuttu vauvojen BPA-altistumisesta ja kemikaalin vaikutuksista: se saattaa joidenkin tutkimusten mukaan aikaistaa puberteettia ja aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä lapsille. Yhdysvaltain osavaltioista seitsemän on kieltänyt tai rajoittanut Bisfenoli A:n käyttöä pienille lapsille suunnattujen ruokien ja juomien pakkauksissa.

Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutki viime kesänä EFSA:n suosituksesta 16 erilaista muovituttipulloa. Kaikki tuttipullot läpäisivät testin eli niistä liuennut BPA-määrä alitti määritysrajan 0,015 mg/kg.

Useimmat suuret tuttipullovalmistajat yhdessä polykarbonaattiteollisuuden kanssa ovat vakuuttaneet, että heidän tuotteensa ovat turvallisia ja BPA:n liukeneminen on vähäistä.

Muovisista tuttipulloista ja niiden mahdollisista terveyshaitoista on käyty keskustelua internetin keskustelupalstoilla, muun muassa Kaksplus.fi- ja Vauva.fi-sivustoilla.

Reilun sadan vuoden takainen tuulahdus

2011-02-27T09:24:00.000+02:00

Jo jonkin aikaa ovat nämä olleet valmiina. Siirtymä edwardiaaniselle ajalle on siis jo tapahtunut. Kuvassa vähän aikaa sitten valmiiksi saamani pusero, joka yksityiskohtaisemmilla kuvilla täällä. Hameen sain valmiiksi aikaisemmin ja siihen kuuluvan sinisen vyön myöskin. Hamekangas oli ihana löytö autotallin uumenista. Kangas on todellakin hankittu joskus lukiossa ollessani ja on siitä yksi hame aikaisemmin jo ommeltu - tosin erilainen kuin tämä. Ostin kangasta yleensä reilusti kerralla - etenkin jos se oli edullista niin kuin tämä oli. Vähän hirvitti mittausvaiheessa riittääkö kangas ja eipä se monesta sentistä ollut kiinni, ettei olisi riittänyt! Onni oli matkassa.

Hameen helma ulottuu lattialle saakka - etenkin jos kenkiä ei ole. Alunperin oli tarkoitus tehdä nilkkapituinen hame, koska se yksinkertaisesti on niin paljon käytännöllisempi, mutta enpäs sitten raaskinut helmaa lyhyemmäksi leikata, kun sen aika olisi ollut. Joudun siis kaivamaan kangasvarastoja vielä uudenman kerran ja tekemään sellaisen hameen, jolla voi ihan rauhassa liihotella kaupankin lattioilla. Tällä helmalla ei viitsi enää kevään tullessa joka paikassa käydä. Talvi on armollisempi pitkille helmoille! No, aikaa uuden hameen ompeluun lienee vielä ihan runsaasti - sen verran paksusti valkoista untuvaa tuolla pihalla on.

Sinisen hameen alla on vielä sellainen kermanvärinen, pitsireunainen alushame taftista. Ja se kahisee asiaan kuuluvasti! :D

Mukava puoli tässä hameessa on, että se sopii mainosti myös 1860-luvun asuihin. Mallina ovat silloin lähinnä Tohtori tuli kaupunkiin ja Pieni talo preerialla-sarjat, jotka sijoittuvat suunnilleen 1860-1880-luvuille ja kuvaavat aika hyvin sen aikaista vaatetusta ja arkeakin. Vähän tietenkin täytyy tinkiä ihan täydellisestä toteutuksesta, jos aikoo hiukan eri aikausilla pyöriä :) Minusta tämä vaihtoehto kuitenkin toimii ja on käytännöllinen. Ja loppujen lopuksi tärkeintä on, että itse tykkään siitä, mitä olen saanut aikaan! Ja syytä on myös muistaa, että nuo vuosikymmenet ovat aika lähellä toisiaan. Muoti toki muuttuu, mutta harvemmin ihmiset heittivät toimivia vaatekappaleita pois vain sen takia, että jokin asia ei ole enää muodissa. Muuntelua kyllä tapahtui ja eri alueilla vaikutti hiukan erilainen muoti. Joka paikassa ei menty sen viimeisin keksinnön mukaan ja yksilöillä oli erilaisia mieltymyksiä - ihan niin kuin nykyäänkin.

Mielenkiintoinen artikkeli mehiläistarhauksesta ja geenimuuntelusta

2011-02-21T11:42:00.000+02:00

Lukemisen arvoinen englanninkielinen artikkeli löytyy siis osoitteesta
http://www.dw-world.de/dw/article/0,,14843153,00.html?maca=en-rss-en-all-1573-rdf

Remontti eteenee, loppuuko koskaan?

2011-02-16T14:26:00.000+02:00

Remontti ja sitä mukaa talon järjestys on taas harpannut askeleen eteenpäin. Moni huone alkaa taas muistuttaa huonetta eikä varastoa, mutta vielä on matkaa siihen, että joka paikka olisi järjestyksessä. Ei siis auta muu kuin jatkaa sitkeästi ja jonain päivänä ei ole enää yhtään pahvilaatikoa tai nyssäkkää tyhjennettäväksi. Tuon ajatuksen avulla jaksaa jatkaa.

Uusi huone on saanut sisäänsä jo aika tavalla huonekaluja. Se, että talossamme epämääräisesti ajalehtinut sohva on löytänyt itselleen lähes täydellisen paikan, tuntuu ihanalta. Mukavaa on myös se, että vielä pari kuukautta sitten talossa tuntui olevan aivan liikaa lipastoja, mutta nyt niistä tuntuu olevan ennenminkin vajausta. Parempi kuitenkin näin päin kuin niin, että huonekaluja olisi liikaa. Ei ole mukavaa, jos joka paikka pursuaa tavaraa. Avarampaan suuntaan siis matkataan koko ajan.

Aikaa tuo kaikki vaatii aika paljon ja aina välillä tuntuu siltä, että kuntoutuksien ja muiden asioiden keskellä remontti ja pahvilaatikoiden tyhjennys saisi jäädä. Arki iskee välillä kiinni aika kipeästi ja jostain niitä kadonneita voimavaroja pitäisi täydentää - ennen kuin on liian myöhäistä. Jotenkin arki vain vie mukanaan ja väsymisen huomaa vasta sitten, kun ei enää jaksa. Pitäisi varmasti pitää tarkempaa huolta siitä, että jaksaa. Pitää huomata, että lepoa tarvitsee ennen, kuin sitä oikeastaan tarvitseekaan. Itsestään pitää pitää huolta, jotta jaksaa huolehtia muista.

Viime vuoden väsymys vaivaa edelleen, mutta jotenkin valoisampana. Tuntuu, että kaiken mustan ja väsyttävän mukaan on tullut valoa ja toivoa. Niin moni asia tuntuu lopultakin järjestyvän ja menevän paremmaksi. Lopulta löytyy apu kiperiinkin ongelmiin. Sitä on vaikea uskoa silloin, kun asiat tuntuvat oikein vaikeilta. Niin moneen kertaan on kuitenkin elämässä saanut oppia, että loppujen lopuksi jokaisen surun mukana tulee uusi onni. Ennemmin tai myöhemmin sen huomaa ja osaa olla sitten iloinen niistä elämän varjoistakin. Sitähän se elämä on - valojen ja varjojen tasapainoa.

Studio55, Antti Heikkilä ja lisäaineet

2011-02-13T08:17:00.002+02:00

Ohessa Studio55-ohjelman teksti lisäaineista. Studio 55 muuten käsittelee hyvinkn usein mielenkiintoisia aiheita. Tässä tesktissä oli niin paljon hyvää - osa ihan omallakin kohdalla koettua - että päätin siirtää jutun kokonaisuudessaan tänne.

----------------------------------------------------------------------------
09.02.2011

Tämä on karu totuus lisäaineiden vaikutuksesta ihmiseen

Ruokamme on ladattu tänä päivänä täyteen lisäaineita. Lääkäri Antti Heikkilä kertoo järkyttävistä vaikutuksista, joita lisäaineilla on erityisesti lapsiin ja vanhuksiin.

Lisäaineet voidaan Antti Heikkilän mukaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen lukeutuvat ne lisäaineet, jotka on tarkoitettu ruuan säilyvyyden parantamiseksi. Niiden käytölle on perusteltu syy.

Toista lisäaineryhmää käytetään ruuan muokkaamiseen. Ongelmaketju saa alkunsa, kun elintarvikkeen hyllyikää pidennetään poistamalla siitä kaikki luonnolliset rasvat. Samalla ruuasta poistuu maku.

− Jotta ruoka maistuisi jälleen joltain, siihen pannaan lisäaineita. Sekaan lisätään vielä väriaineita, jotta ruoka myös näyttäisi joltain, Heikkilä kiteyttää.

Natriumglutamaatti tunkeutuu aivoihin

Heikkilä poimii lisäaineiden joukosta kahden vahingollisimman tekijän kärjen: natriumglutamaatin ja nitraatin.

Natriumglutamaattia lisätään joka paikkaan, jotta ruuassa olisi makua. Kyseessä on Heikkilän mukaan monin tavoin ongelmallinen lisäaine.

− Vaikka natriumglumaatti on näennäisesti muutaman aminohapon yhdistelmä eli luonnollinen, se on kuitenkin ennen kaikkea hermojen välittäjäaine aivoissa. Jos sen saanti menee överiksi, se alkaa tuhota aivosoluja.

Ihmisellä on aivoissa niin sanottu veriaivoeste. Toisin sanoen aivojen verisuonissa on säätelymekanismi, joka ei päästä kaikkia aineita herkkiin aivoihin. Natriumglutamaatti kuitenkin läpäisee esteen.

− Monien neurotutkijoiden mielestä se on huolestuttavaa. Kun aivoihin pääsee ylimääräistä natriumglutamaattia, se aiheuttaa aivoissa neuroärsytystä ja voi tuhota hermosoluja.

Lapset ja vanhukset vaarassa

Asiasta tekee erityisen huolestuttavan se, että lapsilla ja ikääntyvillä ihmisillä veriaivoeste on heikko. Näillä ikäryhmillä liika natriumglutamaatin saanti voi aiheuttaa dramaattisia vaikutuksia.

− Se on yksi syy nuorten ja lasten käytöshäiriöihin sekä ikääntyvien dementiaan.

− On myös todettu, että natriumglutamaatti sekoittaa aivojen säätelymekanismin ruuan suhteen ja vaikuttaa hormoneihin, jotka säätelevät kylläisyyden tunnetta. Se on yksi ylipainon syitä, vaikka virallinen puoli kieltää asian, Heikkilä lisää.

Natriumglunamaatti on haittavaikutuksistaan huolimatta tänä päivänä ruokateollisuuden keskeinen lisäaine ja täysin laillinen. Heikkilä kehottaa välttämään kyseistä lisäainetta viimeiseen asti.

− Ihmiset reagoivat hirveän herkästi natriumglutamaattiin. Näen omassa käytännön työssäni, että kun ruuasta otetaan glutamaatit pois, monet asiat rupeavat toimimaan.

Nitraatti ja väriaineet

Toinen erityisen haitallinen lisäaine on nitraatti. Sillä värjätään erilaisia lihoja, makkaroita ja leikkeleitä punaiseksi.

− Nitraatti muuttuu suolistossa nitrosamiiniksi, jolla on suora yhteys suolistosyöpiin.

− On myös tehty laajoja epidemologisia tutkimuksia, joissa on todettu, ettei lihansyönti itsessään aiheuta mitään, mutta manipuloidut makkarat aiheuttavat. Ne on yhdistetty sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin, Heikkilä kertoo.

Heikkilä mainitsee haitallisina myös väriaineet, joilla värjätään karamellit, limonadit ja vastaavat. Myös niillä on selvä vaikutus lasten käyttäytymiseen, joskin asia on tiedetty ja alettu vähitellen ymmärtää myös virallisella puolella.

Terveydelle suotuisat lisäaineet

Heikkilä tiivistää lopuksi viestin ytimekkäästi: Lisäaineet, jotka vaikuttavat ruuan ulkonäköön ja makuun, ovat turhia. Säilyvyys on toinen asia.

Tarkkaan katsottuna lisäaineviidakosta löytyy myös jotain hyvää.

− On olemassa lisäaineita, jotka luokitellaan antioksidanteiksi. Ihmiset saavat niitä ruuan kautta lisättynä, kuten E- ja C-vitamiineja. Kaikki lisäaineet eivät siis ole pahasta.

Studio55/Jenni Kokkonen

Geenipeli ja geenimuunneltu romaani

2011-02-12T08:30:00.000+02:00

Liisa Kuusipalon sivuilta löytyy hauskassa muodossa asiaa. Geenipeli selittää yksinkertaisesti sen, mikä geenimuuntelussa on pielessä - ja sen mitä siinä helposti käy. Käykäähän kurkkaamassa!

http://www.telemail.fi/liisa.kuusipalo/peli.html

Hänen sivuiltaa löytyy myös geenimuunneltu romaani, joka on hauskaa luettavaa!

http://www.telemail.fi/liisa.kuusipalo/kirja.html

Edwardiaanisen ajan pusero - ainakin melkein

2011-02-11T08:39:00.002+02:00

Viime päivinä ompelukone on surissut ja sormen päät saaneet osansa neulasta, kun ompeluvalo on onneton ja silmät ristissä yrittää saada neulan painumaan oikeasta kohdasta kankaan lävitse. Dressmannilta hankittu alelaaripaita on saanut ihan uuden elämän ja siirtynyt ajassa reilut 100 vuotta taaksepäin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein näin suuren muutoksen valmiiseen paitaan, mutta lopputulos on aikamoisen hyvä, vaikka itse sanonkin! Matkanvarrella oli kyllä yksi kohta, jossa epätoivo alkoi käydä aika suureksi, mutta yhden kohtalaisesti nukutun yön jälkeen sekin saatiin ratkaistua.

Hihat olivat oletetustikin helpommat tehdä kuin tuo kaulus. Ja ensi kerralla homma sujuu varmasti vähemmillä purkamisilla. Pitsi kaulukseen on muuten bongattu kirppikseltä! Hihan pitsi on ostettu kangaskaupasta, mutta osa materiaalista on siis hankittu käytettynä. Ja nyt, kun tiedän paremmin, mitä haluan/tarvitsen voin etsiä niitä enemmän juuri kirpputoreilta! Parempi niin sekä ympäristölle että kukkarolle! Muokattavia kauluspaitoja kirppiksiltä löytyy muuten ihan kiitettävästi! Ja vieläpä ihan hyväkuntoisina! Pari viikkoa sitten löysin lyhythihaisen Jousipaidan valmistaman paidan, joka kaiken kukkuraksi oli käyttämätön! Hintana oli vain 4 euroa! Tuo paita ei kuitenkaan sattuneesta syystä päätynyt minulle pilputtavaksi vaan luovutin sen ihan suosiolla miehelleni :)

Ja ihan vain mainintana lopuksi: Harsiminen kannattaa. Sillä säästää aikaa, vaivaa ja säästyy hermojaraastavalta purkamiselta.....Harsimatta jättämäisellä ei siis säästä aikaa. Äitiä kannattaisi joskus kai kuunnella ainakin himpun verran enemmän... :D

Surkeita paitoja, joita onneksi voi parannella :)

2011-02-08T17:56:00.000+02:00

Muokattu paita :)

Viime aikoina olen tullut kierrelleeksi kauppojen kauluspaita alennuksien perässä. Esimerkiksi Dressmann on myynyt jopa 60 euron paitoja 5 tai 10 eurolla. Minusta lähtöhinnaltaa 60 euron paita on jo aikamoisen arvokas ostos, jonka luulisi olevan ihan hyvin tehty, mutta eipäs olekaan.

Minä en paitoja sellaisenaan käytä vaan ratkon niistä aika monta osaa irti ennen kuin alan liittää niihin omia juttuja. Tasku ja kaulus saavat yleensä ensimmäisenä kyytiä ja sitten mahdollisesti vielä kalvosimet, joita yleensä ainakin hiukan muunnellaan. Tämä kaikki mahdollistaa tutustumisen paidan "rakenteisiin".

Irrotettuani kauluksen järkytyin. Yhtään ainoaa osaa ei ole siksakattu! Ne on vain kiinnitetty toisiinsa! Ei mikään ihme, että kaulukset paidoista irtoilevat kohtuu helpolla. Saumavarakaan ei ole mitenkään tuhlailevan leveä! Minusta 60 euron paidan soisi olevan ihan kunnolla tehty! Taitaa vain olla, että nykyään mennään siitä, missä aita on matalin. Siksakkauksia on varmaan turha odottaa... No, onneksi voin omiin paitoihini tuon vian korjata! :) Tuntuu aika hurjalta, että paitoja ei kuitenkaan tuon paremmin tehdä. Eikös nykyään pitänyt olla se suuntaus kestävään kehitykseen? Ilmeisesti paidat kuitenkin putoavat tuohon kertakäyttökulttuurin puolelle. *huokaus* Pikaisella tarkistuksella Dressmann vaikuttaa kuitenkin pitävän huolta niin ihmis- kuin eläinoikeuksistakin, mikä on hyvä. Myös ympäristönäkökannat on huomioitu.

Haaveita luomusta

2011-02-03T15:17:00.000+02:00

Aina jonkin sortin juhlan aikaan huomaa, että luomun saataavuus tökkii - lähinnä siis silloin, kun toivoisi helpotusta arkeen ja muistelee aikaa, jolloin voi kävellä kaupaan ja poimia ostoskärryynsä niin laskiaispullat kuin Runebergin tortutkin. Nykyään niin ei taida voida tehdä. Ainakaan meillä päin ei kaupoissa ole luomuversioita mistään kausiherkusta - paitsi mämmistä! Onneksi Runebergin tortutkin on kuitenkin helppo tehdä itse, mutta joskus sitä toivoisi, että kaupasta saisi tarvitsemansa helposti luomuna.

Ehkäpä jonain päivänä yllätyn iloisesti ja saan kaupan hyllyltä luomuna kaiken tarvitsemani. :) Vaikka eipä sitä itse tehtyä kyllä oikein mikää voita, mutta valmiiseen pöytään istahtaminen tuntuu välillä aika ihanalta!

Lelukauppa Pii Poo

2011-01-31T12:59:00.000+02:00

http://www.piipoo.com/contact.php

Viime kesänä kävimme Ilmajoella lelukauppa Pii Poossa. Sitä ennen olin tutustunut kyseiseen paikkaan vain netin välityksellä, sillä heidän sivuiltaan löytyy käytettyjen legojen verkkokauppa! Verkkokaupan löytyminen oli ihana sattuma pari vuotta takaperin.

Viime kesänä sitten yhtäkkiä tajusin, että hyvä ihme: SE KAUPPA ON TÄÄLLÄ! :) Käynti kaupassa oli mukava kokemus. Myyjä mukava ja auttavainen ja kotiin viemisiksi lähti erinäisiä legon osia.
Tämä kauppa on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kauppa ei ole suurensuuri, mutta uskomattoman paljon tavaraa sinne on saatu mahtumaan - sellaistakin, mitä suuremmat lelukaupat eivät valikoimissaan pidä. Ihanaa, että tällaisia "oikeita" lelukappoja vielä on. Tuntuu, että suuret marketit ja lelukauppaketjut jyräävät ja pienille ei jää tilaa ollenkaan. Itse ainakin käyn ennemmin täällä :)

Luomubroileria!

2011-01-28T10:39:00.000+02:00

Luomubroileria ei pahemmin ole kaupoissa näkynyt ja tiedän, että moni sitä kaipaakin. Yllätyksekseni Jumbon Citymarketissa tällainen ihme kuitenkin on! Mitenkään halpa ei kyseinen otus kuitenkaan ole. Hinta Citymarketissa oli muistaakseni jossain 18 euron korvilla kilo eli hintaa yhdelle broilerille tulee melkoisesti. Järkevintä lieneekin hyödyntää jokainen osa arvokkaasta broilerista ja keittää luista lihaliemi niin ei mene mikään osa hukkaan. Ja itsetehty lihaliemi on muuten yleensä niiiiiiiiin paljon parempaa kuin yksikään "vastaava" kaupantuote! Lihalientä olemme keittäneet yleensä possunluista, joita saamme mukavan määrän hakiessamme possunpuolikkaan Kiven Säästöpossusta, jonne muuten pitäisi tässä kevään aikana tehdä reissu, kun pakastimet ovat viime kesän sadon jäljiltä taas sopivasti vailtuneet ja tilaa lihalle tuntuisi taas löytyvän!

Luomulaatikko Tampereella

2011-01-27T10:23:00.000+02:00

http://www.luomulaatikko.com/

Luomulaatikko on Tampereella sijaitseva yritys, josta voi tilata luomua helposti ja vaivattomasti - ja tilauksensa saa toimitettuna vaikkapa matkahuollon kautta. Välimatka ei siis ole este! Matkahuolto on varmasti yksi toimivimpia lähetyssysteemejä. Itse ainakin pidän siitä huomattavasti enemmän kuin postista. Ja nopeampikin se on!

Selailin Luomulaatikon sivuja ja huomasin, että heidän tuotevalikoimansa on yllättävän laaja. Tuotteita löytyy vanupuikoista lihaan ja leipään! Valikoima oli mielenkiintoinen siksikin, että heillä on tuotteita, joita ei meiltä ihan helpolla löydy, vaikka luomuvalikoima onkin kasvanut ihan mukavasti. Myöskin heidän vihannes/hedelmälaatikot vaikuttivat mielenkiintoisilta, sillä vaihtelua tuohon puoleen ei pahemmin meidän kaupassamme ole. Mainitsemisen arvoinen seikka on myös se, että korviini kantautunut palaute paikasta on ollut vain hyvää.

Uusi vaatekaappi

2011-01-26T10:08:00.000+02:00

Uusi huone alkaa olla aika valmis jo. Huonetta on voinut jo käyttää pitkän aikaa ihan kunnolla, mutta sängyn alta löytyy vielä kasa rakennusmateriaalia. "Kaappikello" on yhä keskeneräinen, oven kanssa saa vielä tehdä työtä ja peiliovikaapin ympärys vaatii vielä viimeistelyä. Loppujen lopuksi ei hommaa ole kauhean paljon, mutta se on hidasta ja aikaa vievää.

Kaappi on kuitenkin jo täydellä teholla käytössä. Kuva on kaapin yhdestä lokerosta, joka on lähinnä puseroille varattua tilaa. Kuvan puserot eivät tosin kaikki ole käyttökampetta vaan rakennusmateriaalia uusille. Kirppiksiltä löytää nimittäin mukavan pienellä hinnalla puseroita (yleensä valkoisia), joissa on pitsejä ja kivoja nappeja! Löydetty pusero ei aina ole sopivan kokoinen tai mieleinen, mutta hyviä osia niistä saa! Jahka aikaa liikenee enemmän ompelulle tulee kaapin puseroiden värimaailma muuttumaankin. Valkoiset ovat monesti ihania puseroita 1870-1890 luvun hameiden kanssa, mutta kovin epäkäytännöllisen värisiä. Ja onneksi muunkin värisiä puseroita oli silloin käytössä!

Kuvassa näkyvä lipasto saapui meille eilen. Tykkään siitä, että lipastossa on 9 pienempää laatikkoa, sillä niihin on helppo lajitella tavarat. Isoissa laatikoissa pitää aina turvautua purkkeihin, jotta pienimmät tavarat pysyisivät ojennuksessa. Eilen illalla sain laatikot täytettyä ja kaksi jäi vielä tyhjäksikin! Ei tosin pitkäksi aikaa...jostain sitä tavaraa aina niihin löytyy. :)

Huone on ollut ihana ja vielä ihanampi se on kun saamme sen ihan valmiiksi!

Rasmuksen puheterapiasta ja kuntoutusryhmästä

2011-01-25T09:35:00.000+02:00

Iloksemme postilaatikkoomme tupsahti papereita koskien Rasmuksen puheterapiaa. Tähän saakka olemme saaneet hakea sitä uudelleen aina puolen vuoden välein ja ei ole mahdottoman mukavaa olla aina täyttämässä papereita eri paikoihin. Kelalle menevä paperi on aina yhtä kammottava.... Aikaa vievääkin se on. Nyt Rasmukselle luvattiin puheterapiaa koko täksi vuodeksi! Ja samaan onnenpotkuun saimme myös lastenkuntoutusryhmään paikan. Siis siihen samaan ryhmään, jossa myös Mikael aikanaan oli. Minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa kyseisestä ryhmästä. Ja ainakin Mikaelin aikana lastenryhmän ohessa toimiva vanhempien ryhmä oli mainio ja vertaistuki, jota sitä kautta sai, korvaamatonta. Toivottavasti tämän vuoden ryhmästä tulee vähintään yhtä hyvä!

Ensimmäinen ryhmäkerta oli jo ja Rasmus nautti siitä kovasti ja on innolla lähdössä seuraavankin kerran. Kaikki jutut, joita siellä tehtiin olivat hänestä mukavia ja hauskoja! Ja niinhän ne olivatkin! Hauskaa oli myös, että tällä kertaa mukana oli tuttujakin. :)

Kruunu Herkun joululaatikoista - vaikka joulu jo ohi onkin.

2011-01-23T14:30:00.000+02:00

http://www.kruunuherkku.fi/

Vaikka joulusta onkin jo aikaa niin ajattelin silti mainita ihmeestä, johon kaupassa törmäsimme. Joululaatikoita luomuna! Valmistajan, Kruunu herkun, sivut löytyvät puolestaan täältä. Sivut ovat vielä remontin alla, mutta innolla odotan niiden avautumista sekä uusia tuotteita - totta kai!

Kuten monet varmaan muistavat, oli meillä syksy sairastamisen aikaa. Joulun jälkeen tilanne tuntuu helpottaneen ja meitä armottomasti petiin kaatanut virus on alkanut menettää otettaan. Oli valtava helpotus joulun alla, kun kaupasta löytyivät nämä laatikot. Meillä siis oli poikkeuksellisesti muutamia valmistuotteita joulupöydässä ja täytyy sanoa, että eivät ne olleet lainkaan pahoja, vaikka valmislaatikoiden suhteen epäilyksiä olikin. Ei ollenkaan hullumpi vaihtoehto silloin, kun ei yksinkertaisesti jaksa joulu rakentaa ihan alusta saakka itse.

Avaazin vetoomus mehiläisten pelastamiseksi

2011-01-11T15:56:00.000+02:00

Avaaz on keräämässä miljoonaa nimeä saadakseen kiellon torjunta-aineille, jotka vaikuttavat mehiläisten joukkotuhoon ympäri maailmaa. https://secure.avaaz.org/en/save_the_bees/?vl

Huoli ystävästä

2011-01-10T18:12:00.000+02:00

Eräs ystäväni, jonka olen tuntenut jo monen monituista vuotta, lähetti jälleen muutama ilta sitten tekstiviestin. Itse asiassa viestittelimme hyvän aikaa ennen kuin uni vei voiton ja herätessäni yöllä oli puhelimessa jo uusi viesti. Olemme kyllä olleet paljonkin yhteydessä, joten tiedämme aika hyvin mitä toistemme elämässä tapahtuu.

Tämä yöllinen tekstiviestittely oli kuitenkin erilaista kuin ennen. Ystäväni puhui parisuhteestaan ja siitä mikä siinä oli pielessä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun samaiseen asiaan jotain kautta tulen törmänneeksi. Oli kamalaa kuunnella ystävänsä tuskaa.

Lehdissä ja televisiossa on paljon puhuttu luonnehäiriöisistä ihmistä. Varmaan jokainen on jossain vaiheessa törmännyt kyseiseen termiin tai sitten toiseen yleisesti käytettyyn: narsismiin. Itse pidän enemmän termistä luonnehäiriöinen.

Lienee sanomattakin selvä, että luonnehäiriöisen ihmisen kanssa elämä on todella vaikeaa. Alkuun se on kuin ruusuilla tanssia, sillä luonnehäiriöinen osaa todella olla ihana ja ymmärtävä. Lämmin ja hellä. Hän osaa vetää jokaisesta oikeasta narusta ja saa sinut tuntemaan olevasi maailman ihanin ihminen. Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että tuo kaikki on upeaa näytelmää. Äkkiä kuvioihin astuu arki ja huomaat, että ruusut ovat piikkisiä ja lopulta piikkejä onkin enemmän kuin tuoksuvia kukkia. Tuossa vaiheessa on kuitenkin jo jotenkin kummallisesti päässyt käymään niin, että luonnehäiriöinen ihminen on rikkonut jotain sisälläsi ja saanut sinut pelkäämään erimielisyyksiä ja riitoja. Teet melkein mitä tahansa välttääksesi mahdollista riitaa tai edes sitä, että saisit kumppanisi tyytymättömäksi. Kumppanin negatiivinen tunne tuo mukanaan aina mahdollisuuden henkiseen väkivaltaan, lyöntiin, raiskaukseen tai jopa kuolemaan. Kumppanin hyvällä tuulella pitäminen muuttuu elinehdoksi. Millään muulla ei ole enää niin väliä.

Tuossa vaiheessa yleensä ihmettelee mihin se ihana henkilö katosi. Loukkaisitko häntä jotenkin ja esiin tulikin mukavan henkilön tilalle täysi hirviö, joka rakastaa silloin kun se hänelle sopii ja seuraavana hetkenä vetää rakkautensa pois. Rakkaudella pelaaminen on kovaa ja raakaa. Olet joutunut keskelle suurta näytelmää, sillä luonnehäiriöinen ei pysty rakastaamaan. Hän pystyy vain hallitsemaan, omistamaan ja lopulta tuhoamaan, sillä jotta hän voisi rakastaa sinua, täytyy sinun muuttua - joksikin sellaiseksi, jota hän voisi ehkä rakastaa. Tosiasiassa hän ei kuitenkaan tunne rakkautta eikä osaa rakastaa. Se on vain yksi sana muiden joukossa ja sillä voi käydä kauppaa. Muuhun rakkaudesta ei ole.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että luonnehäiriöinen muuttuisi. Muuttuminen edellyttäisi, että hän pystyisi ymmärtämään sen, mikä hänen käytöksessään on väärin. Luonnehäiriöinen tuntee olevansa täydellinnen ja vika on aina muissa. Tästä lähtökohdasta on aika vaikea saada muutosta alkuun.

Toivon hartaasti, että ystäväni tajuaa tilanteen ennen kuin on liian myöhäistä. Toivon sydämestäni, että hän ymmärtää tilanteen vakavuuden ennen kuin tapahtuu jotain todella pahaa. Toivon, että hän rakastaa itseään ja lapsiaan niin paljon, että löytää rohkeuden ja voiman lähteä tilanteesta, joka ei voi päättyä hyvin.

http://www.heart-2-heart.ca/women/page5.htm

Huomasin myös googletellessani, että viimeisen kymmenen vuoden aikana asiaa käsittelevät sivustot ovat lisääntyneet huomattavasti. Siis myös suomenkieliset. Tässä yksi, Narsistien uhrien tuki ry, jota kautta saa apua myös muunlaisissa tapauksissa. Linkki sivusto on aikamoisen kattava. Toivoisin, että kukaan ei koskaan noita linkkejä kaipaisi, mutta todellisuus on ikävä kyllä toisenlainen. Jollekin nuo linkit saattavat tuoda takaisin elämän.

Lopussa

2010-12-15T11:55:00.001+02:00

Kuluva vuosi on ollut monella tapaa raskas. Etenkin viimeinen puoli vuotta on ollut rankempi, kuin olisin uskonut. Tänään kävin lääkärissä. Todettiin, että olen stressaantunut ja aika paljon. Kaikkea ei täällä blogissa käsitellä ja kaikkea ei luonnolisestikaan tulla käsittelemään. Jotkut asiat vain ovat yksityisiä ja sellaisina pysyvät.

Nyt on tullut eteen hetki, jolloin minun pitää pysähtyä hetkeksi ja miettiä asioita. On aika pitää huolta minusta, sillä jos minä en jaksa ei meidän arki pyöri niin kuin pitäisi - eikä se hetkeen ole pyörinytkään. Nukkuminen on yksi niistä asioista, joka pitää saada taas toimimaan. 3-4 tuntia yössä ei paljon auta. Kunnon yöunilla pääsee pitkälle ja asiat ovat helpompia käsitellä ja muistikin toimii kummasti paremmin, kun aivosolut ovat virkeitä.

Kotiäidin Luomulaakso ei katoa, eikä vaikene kokonaan. Se vain jatkaa epätasaisin väliajoin ilmestyviä päivityksiä - mikään ei siis oikeastaan muutu. Koko syksy on mennyt näin ja näin tulee jatkumaankin niin kauan kun parhaaksi katson. Luvassa on kuitenkin päivityksiä vielä joulukuullekin, mutta teen ne ihan oman oloni mukaan.

Sen verran voin sanoa, että kukaan ei ole kuolemassa eikä mitään muutakaan suurta muutosta ole edessä. Kyse on ihan jostain muusta.

Joulunrakentaminen yhdessä perheen kanssa tuntuu kuitenkin tänä vuonna erityisen tärkeältä. Ehkä se saa olonkin paremmaksi.

------

Jotkut asiat ovat sellaisia, että niiden käsittelyyn menee enemmän aikaa kuin alunperin oli kuvitellut. Jotkut asiat tekevät aina kipeää. Niiden kanssa täytyy vain oppia elämään. Ja joskus käy niin, että niiden kanssa eläminen onkin vaikeampaa, kuin oli kuvitellut.

Huominen on aina edessä uutena, parempana ja viisaampana.

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

2010-12-06T09:36:00.001+02:00

Minun itsenäisyyspäivääni kuuluu aina lipun nosto, mutta myös Sibeliuksen Finlandia.

Feast your eyes on this one!

2010-12-02T17:58:00.002+02:00

Viimeisin löytö uuteen huoneeseen on 1920-luvulta peräisin oleva liinavaatekaappi, joka tulevina viikoina tulee imaisemaan sisuksiinsa kaiken modernin eli DVD-soitin, pleikkari ja digiboxi katovat komeuden hyllyille, jotta eivät pilaisi uuden huoneen tunnelmaa. TV ei valitettavasti kaappiin mahdu, mutta yritän sitten kuvitella sen tauluksi.

Katselimme tätä kaappia jo silloin kuin löysimme ruokapöytämme elokuussa eräästä antiikkiliikkeestä. Silloin ei tosin ollut muotoutunut kunnolla käsitystä vielä siitä millainen uusi huone tulee olemaan ja millaista huonekalua sinne oikein tarvitaan. Onneksemme tämä oli vielä tallella ja muutamaa muutakin kaappia katselimme. Tämä vastasi kuitenkin kaikin puolin sitä, mitä tarvitsimme.

Koristeleikkaukset ovat uskomattoman upeita! Ja vetimet! Oikeastaan kaapissa ei ole mitään, mistä valittaisi! Eilen öljysin komistuksen ja se muuttui vieläkn upeammaksi. Kummasti se vaikuttaa kun rutikuiva puu saa pintaansa öljyä.

Painava kaappi on. Ja suuri. Pituutta on n. 185cm ja korkeutta 133cm. Uusi huone ei ole vielä valmis, mutta lattia on paikoillaan. Se saatiin veljeni avustuksella laitettua parisen viikkoa sitten ja huoneeseen saatiin jo sänkykin paikoilleen. Se oli mukavaa. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus saada tapetit seiniin ja huonekaluja joutuu siis siirtelemään jonkin verran. Helpompaahan se toki olisi ollut, jos huone olisi pysynyt täysin tyhjillään, mutta se ei nyt onnistunut. Saimme kuitenkin upean kaapin!

Peiliovet saapuivat viikolla ja täytyy sanoa, että ne suurensivat huonetta ja toivat uskomattoman paljon lisää valoa. Ja uusia kaappi tuntuu jotenkin vielä upeammalta siinä peilin vieressä! Tätä huonekalua katselee ihan mielellään!