Joulun odotusta

Viime päivät ovat kuluneet pitkälti autotallista raahattujen laatikoiden lajittelemiseen ja siihen, että niistä löytyneet tavarat löytävät paikan. JOtain on pitänyt myös heittää pois ja se jos mikä on vaikeaa. Kai se vain on niin, että minussa asuu pienen pieni hamsteri, joka varastoisi mielellään kaiken tarpeelliselta tuntuvan tavaran pahan päivän varalle. Täytyy kuitenkin mainita, että onnekseni olen oppinut heittämään jo jotain poiskin ja käyttökelpoinen tavara matkaa myös eteenpäin ja joku muu saa sen sitten käyttöönsä.

Kirppiksillä en ole ehtinyt käydä pitkään aikaan. En edes muista milloin olisin ehtinyt yhdenkään aarreaitan ovea raottamaan ja samaa rataa jatketaan varmaan muutama kuukausi. Kirppsiksiä on kuitenkin jo ikävä. On muuten uskomatonta, mitä kaikkea sieltä voi löytää. Kaikkein ihanimmat löydöt liittyvät joulukoristeisiin. Rakastan vanhoja tonttuja. Ennen ne tehtiin monesti käpyjäkin apuna käyttäen ja eräänä vuonna löysinkin kaksi aika suurta kävystä tehtyä joulutonttua, jotka nyt pääsevät joka vuosi kunniapaikalle olohuoneeseen. Nykyiset, uudenaikaiset joulukoristeet eivät tunnu samalta. Ne ovat kiiltäviä ja kauniitakin, mutta niissä ei ole sitä jouluntunnelmaa, jota ainakin minä kaipaan. Ne ovat jotenkin tyhjiä.

Joulu alkaa jo lähestyä kovaa vauhtia ja tavotteena olisi meilläkin saada talo taas joulukuntoon. Remontin jäljiltä on yhä tavaraa miten sattuu ja niin tulee varmaan ainakin kuukauden verran vielä olemaan. Ja kukapa tietää saadaanko talon toinen siipi kuntoon edes jouluksi. Mutta se ei liene niin vaarallista, kun joulu nyt muutenkin vietetään tuolla toisessa päässä. Mutta yritetään ja katsotaan kuinka käy.

Lapsistakin näkyy joulun lähestyminen, mutta olisiko se kauhea ihme. Postilaatikkoon on jo eksynyt ties kuinka monta lelulehteä, joita on sitten yhdessä ihmetelty ja keskusteltu myös siitä, mitä todella halutaan ja mikä on järkevää. Mikaelilta saa välillä yllättävän pitkälle mietittyjä vastauksia. On muuten ihanaa kuunnella, kun pojat tulevat supattamaan korvaan ja kertomaan, mitä toinen haluaisi lahjaksi. Mikael osaa kertoa, mistä Rasmus pitäisi ja Rasmus taas tulee kertomaan, että Mikael tahtoo "hurja legoja". Hurja legot ovat lego-sarjan Tähtien Sota legoja tai Pirates-sarjaa. Mikael taas on aivan varma, että Rasmus olisi onnensa kukkuloilla saadessaan paketista jotain Cars-sarjaa tai Tuomas Veturia. Oikeassa ovat molemmat. Hyvin tuntevat toisensa!

Ja kohta pitää myös päättää tämän vuoden eettisistä joululahja hankinnoista!

Noin neljä viikkoa ilman mikroa

Edessä on kokeilu. Tarkoitus olisi elää noin neljä viikkoa ilman mikroaaltouunia. Luulisi sen olevan hyvinkin yksinkertaista, mutta eipäs olekaan. Mikro on yllättävän suuressa osassa jokapäiväistä elämää.

Aamulla sen huomaa ensimmäisenä. Tänä aamuna lasten aamupuuro olisi pitänyt lämmittää, koska edellisenä päivänä oli keitetty hiukan suurempi satsi. No, mikroa ei siis käytetä, joten heti aamusta iski karu todellisuus. Oli otettava kattila esiin ja lämmitettävä "vanhan aikaisesti". Tässä vaiheessa tuli myös mieleen, että ei ole oikeastaan järkevää keittää puuroa valmiiksi kovinkaan paljoa, koska puuron keittäminen sujuu kuitenkin kohtuu nopeasti. Onpahan sitten ainakin tuore puuro.

Päivällä samat ongelmat jatkuivat. Oli uskomatonta huomata, kuinka paljon mikroa tulee käytettyä. Mielenkiintoista olisi myös kokeilla elämää ilman monia muitakin laitteita. Ilman pesukonetta en kyllä edes uskalla kuvitella elämääni...

Sen on huomannut jo yhdessä päivässä, että asioita täytyy suunnitella ihan eritavalla, kun mikroa ei olekaan. Ruoka ei lämpene minuutissa syötäväksi ja sen oppimiseen tuntuu menevän hiukan aikaa. Tuntuu, että tämä vaikuttaa yllättävän moneen asiaa ja aika näyttää miten tulee käymään.

Selvitystä joukkokuolemasta ikkunalaudalla

Soitin tänään yrttien "kasvattajalle" ja asia alkoi pikku hiljaa selvitä. Ilmeisesti yrttejä on jo tarhalla kasteltu liikaa. Olivat ihan tyytyväisiä, kun saivat palautetta ja minäkin olen ihan tyytyväinen, sillä muutaman päivän päästä kaupassa odottaa minua tuotekassi hyvityksenä joukkokuolemasta. Katsotaan saadaanko nuo yrtit kasvamaan vai tulevatko vain syödyksi! Paikka oli muuten hyvin mukavantuntuinen ja ottivat hyvin vastaan asiallisen palautteen. Ja mikä parasta alkavat toimia ja selvittää asiaa, koska heidänkään mielestä basilikan ei kuulu kuolla kahdessa päivässä.

Tänään siirsin ulkoa muutaman taimen purkkiin kasvamaan. Oreganot, mintut ja monet muut ovat ihan vihreitä ja kasvavat yhä, joten ajattelin saada joitain niistä ikkunalaudalle ja pidentää näin satokautta. Ainakin niistä suurin osa elelee näinkin jokusen kuukauden ja saamme tuoretta salaattehin, leipiin ja ihan sellaisenaan.

Joukkokuolemia

Aurinko on helottanut aamusta saakka pilvettömältä taivaalta. On siis ihanan valoisaa!

Olen viime aikoina ostanut kaupasta yrttiruukkuja ja istuttanut ne sitten isompaan kotona. Ihan niin kuin aina ennenkin. Basilikat, salaatit ja sitruunamelissat ovat elelleet sillä tavalla oikein hienosti kuukausikaupalla ja pidempäänkin. Mutta nyt....nyt ei onnistu mikään, vaikka en mielestäni tee mitään eritavalla kuin ennen. Sitä huolimatta kaikki kasvit kuolevat pystyyn tein mitä tahansa! Missä siis vika? Ratkaisua ei tunnu löytyvän, mutta mahdoton joukkokuolema on meillä ollut käynnissä. Nyt siirsin jäljellä olevat kasvit toisiin purkkeihin, ensin huuhdoin ne ja trimmasin niin kuin parhaaksi näin - katsotaan kuinka käy. Ikkunalauta puutarha on kuitenkin muuttunut jo enemmän hautausmaaksi.

Taidan laittaa multaan herneitä ja vehnänjyviä, jotka kasvavat aina yhtä varmasti. Venhän oraat ovat muuten kanimme herkkua!

Lääkkeitä luonnosta?

Kaikki alkoi oikeastaan jo viime kesänä. Yrttikirjani olivat jo vuosia jaksaneet kertoa minulle, mihin vaivaan mitäkin yrttiä sopi käyttää, mutta koska ala oli äärimmäisen vieras minulle en sitten sen kummemmin jaksanut paneutua asiaan. Eniten asiaan varmasti vaikutti skeptisyys ns. luonnonlääkkeitä kohtaan eikä vuosia sitten opiskeltu alakaan kannustanut noiden pariin. Mutta jotain tapahtui ja asiat alkoivat kiinnostaa aina vain enemmän. Kaikki tieto on aina kiinostavaa, mutta kaikkea tietoa ei halua soveltaa käytäntöön. Hunajaa meillä testattiin ensimmäisenä ja kokeilu oli onnistunut. En ollut varsinaisesti yllättynyt, mutta ehkä kuitenkin hieman ihmeissäni ja yllättynyt asian toimivuudesta ja helppoudesta. Sekä siitä, ettei aikaisemmin ollut tullut sitä kokeilleeksi.

Viimeviikkoina olen saanut käsiini muutaman opuksen. Vihreä apteekki - Valmista itse luonnon omat lääkkeet (Marie-Louise Eklöf ), mauste- ja terveyskasvit luonnosta (Holmberg, Eklöf, Pedersen) sekä Lääkkeitä luonnosta (Valitut Palat). Myös aiemmin lukemissani yrttikirjoissa on ollut yllättävän paljon aiheesta. Vielä en ole oikein varma mihin uskoisin, mutta kirjat ovat kovin kiinnostavia ja tuntuu kyllä kiehtovalta, että päänsärkyynkin voisi ottaa jotain muuta kuin Paramaxia tai Ibumaxia. Tuollaiset pienemmät jutut olisi ihan mukavaa voida hoitaa ilman apteekkia. Ajatus on kiehtova. Ja kokeilemisen arvoinen.

Huomaan, että olen tullut pitkän matkan viimeisen parin vuoden aikana. Paljon on muuttunut siitä, mitä joskus oli. Muutos on kieltämättä suuri. Mutta ei huonompaan suuntaan - ainakaan minusta. Tuntuu, että lasten syntymän jälkeen alkoi ihmeellinen matka maailmaan, joka oli täynnä uusia ajatuksia ja kokemuksia. Täytyy myös todeta, että tämä "uusi maailma" tuntuu paljon oikeammalta. Tästä on hyvä suunnata eteenpäin.

Luomulaakson Ruokakori on avattu!

Ja kun sitä päättää jotain tehdä niin se tulee tehtyä. Eilinen ilta naputteluun meni, mutta nyt on Kotiäidin Luomulaakso saanut uuden blogin vierelleen. Luomulaakson Ruokakori sisältää pääasiassa reseptejä, mutta eiköhän sinne tulevaisuudessa ilmesty muutakin ruokaan liittyvää.
Blogia sopii käydä kurkkimassa täällä.

Molemmat blogit ovat saaneet uudet taustat, joista ainakin itse pidän kovasti. Ja minä sain uuden profiilikuvan. Myöskin nimeni yhtenäistin, joten kaikki kolme blogia ovat nyt saman tekijänimen alla.

Toivottavasti viihdytte!

Tunnustuksia

Hiukan ehti aikaa vierähtää, mutta tässä nämä tulevat. Lämmin kiitos la belle au bois dormant ja Meemelin hahtuvahousut.

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa: Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen. Kopioi kuva ja liitä blogiisiLaita linkki keneltä sait tunnustuksen. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä. Anna tunnustus seitsemälle. Linkitä nämä blogissasi. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Ja tässäpä nämä seitsemän asiaa, jotka kyllä ainakin osa jo tietää...:

1. Rakastan maitoa. Ilman maitoa on äärimmäisen vaikeaa elää. Yritetty on...
2. Rakastan tarinoiden kirjoittamista ja nykyään on aina jokin juttu meneillään, parhaassa tapauksessa kaksikin.
3. Lempirunoni on Tennysonin The Lady of Shalott, jonka osaan ulkoa
4. Kaapistani löytyy ainakin 5 keskiaikapukua
5. Voisin muuttaa asumaan täysin maalle ja hoitaa lampaita, lehmiä jne. Maatalo on kiva paikka! Ja omavaraisuus varsin kiehtova ajatus!
6. Olen jo oppinut, että minun ei pidä katsoa kauhuelokuvia.
7. Rakastan suklaata!

JA TOINEN:

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Tässä vastaukseni:

Maku - Juuri maasta nostettu porkkana
Kuulo - Puissa tanssiva tuuli

Haju - Kevään ensimmäinen päivä
Tunto - Kesäisen järven silkkinen hiekka varpaissa
Näkö - Puiden oksilla notkuva lumi

Ja molemmat tunnustukset jatkavat matkaansa tällä kertaa seuraaville :

Ekoelämää
Arkipäivän aktivisti
Helmin HeVi-osasto
Neuloen etiäpäin
Mrs H. - kotiäiti
Appelsiineja ja hunajaa

Väsymystä

En ole paljon jaksanut päivittää viime aikoina. Tunnustus, jos toinenkin on tänne päin osoitettu. Vastailen niihin, jahka olen enemmän hereillä ja hengissä. Lämmin kiitos kuitenkin jo tässä vaiheessa.

Syksyn tullessa väsymys on kova ja aamulla on äärettömän vaikeaa saada silmiä auki. Valehtelematta voisin helposti nukkua 12 tuntia tai enemmänkin ja olla silti väsynyt. Onnekseni sain muutamia päiviä sitten yöpöydälleni wake-up lightin, joka alkaa ihanasti levittää herättävää valoa makuuhuoneeseen puoli tuntia ennen heräämistä. Lopullinen herätys tapahtuu sitten linnunlaululla. Parempaa tapaa herätä voi tuskin kuvitella. Ja mikä parasta lamppu tosiaan auttaa heräämään ja päivä sujuu vähemmän väsyneenä. Kirkasvalo päivällä pelastaa myös. Ongelmallisinta onkin löytää sopiva hetki aamupäivästä kirkasvalo annoksen saamiseen. Yksi vika tuossa wake-up lightissa kuitenkin on. Siitä ei voi vaihtaa lamppua! Ja se, jos mikä on paha vika...

H1N1 eli tuttavallisemmin sikainfluenssa jatkaa leviämistään. Meidän perheessä kaivataan kovasti rokotuksia, jotta emme ihan niin helpolla pääsisi koristamaan menehtyneiden listaa. Nyt on ensimmäinen kerta, kun ihan oikeasti pelottaa ja monia ajatuksia pyörii mielessä. Eikä se liene ihme. Onhan tämä ensimmäinen kerta, kun jokin tällainen uhkaa elämää eikä siltä suojautumiseen ole montaakaan keinoa.

Ihmisten mielipiteet tuntuvat jakautuvan kovasti rokotuksen suhteen. Osa ottaa sen heti, kun saa ja osa ei halua, vaikka saisikin, koska miettivät rokotuksen mahdollisia sivuvaikutuksia. H1N1 poikkeaa tavallisesta kausi-influenssasta etenkin siinä suhteessa, että monet menehtyneistä ovat "väärän ikäisiä", sillä uhrit eivät olekaan vanhoja vaan nuoria, työikäisiä ja terveitä. Riskiryhmille vaara on myös suurempi. Itse olen ajatellut, että ei liene olemassa ainoatakaan rokotetta, jossa ei haittoja olisi. Mutta itse tautikin on kohdalle sattuessa haitallinen. Kummassakin vaihtoehdossa on siis puolensa - kyse lieneekin siinä kumpaa pitää isompana riskinä. Rokotukset kuitenkin pelastavat henkiä. Tuskinpa moni jättää esimerkiksi jäykkäkouristusrokotusta ottamatta. Silti on monia, jotka eivät rokota itsenään tai lapsiaan. Meitä on tässä maailmassa moneksi. Itse olen kuitenkin onnellinen, kun saa rokotteen ja onnellinen myös siitä tiedosta, että lähipiirini rokotuttaa itsensä, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

No 'poosta vielä

Miehen on pessyt hiuksensa soodalla viimeksi ihan elokuun alussa. Eli siitä on nyt jo hyvän aikaa. Hiukset ovat ihanat! Sauna ja kampa pitävät ne tahma-vapaina. Yhdessä välissä oli isompi ongelma, kun hiuksiin oli joutunut pölyä ja roskaa räystäästä, joka piti raappia puhtaaksi ennen maalausta, mutta tuokin hoitui kuntoon muutamalla sauna- ja kampakerralla. Eli paljon ei voi valitaa hänen kohdallaan. Kampaaminen/harjus on nopeasti tehty hänen hiuksissaan eikä se todellakaan vaadi isommasti aikaa.

Minun hiukseni..... Tahmaa on. Ja meille selvisi, että jos hiukseni haluaa oikeasti saada harjattua tahmasta, tarkoittaa se, että ne olisi jaettava vähintää neljään osaan. Ja jos jokainen noista osista harjataan noin sadalla harjan vedolla tarkoittaa se noin 15 minuuttia per osio eli hiusten harjaamiseen menisi helposti tunti ta hiukan enemmänkin!!! Se on paljon se. Miten ihmeessä saadaan päivästä lohkaistua tunti hiusten harjaamiseen??? Alkaa tuntua siltä, että minun kohdallani no 'poo alkaa olla tiensä päässä - ihan tuon harjaamisen takia. Seuraava projekti voisikin olla kunnollisen shampoon tai muun pesuaineen löytyminen. Takaisin ns. marketti shampoisiin en palaa. Jotain ekoa/luomua sen pitää olla. Ehkä pitää alkaa testalla ihan kunnolla tuota pesupähkinä shampoota, mäntysuopaa (jolla jotkut ennen vanhaan ovat pesseet) ja kartoittaa muitakin vaihtoehtoja. Kävisikö Ekoverin tiskiaine? Palashampoo lienee ulkona tuon tahman takia...mutta josko sitä kuitenkin vielä kokeilisi...samaan syssyyn sekin tahma menisi. :-)

Kannustan silti kokeilemaan no 'poota, vaikka se ei omalla kohdallani ihan mahdollinen olekaan. "Normaalilla" hiusmäärällä se on hyvinkin toimiva, helppo ja taloudellinen ratkaisu. Muistaa vain harjaukset/kampaukset niin hyvin sujuu. Ja sauna on hyvä apu myöskin!

Syksyisiä tuulia

Piha on melkein valmis vastaanottamaan talven. Vielä on pari vesisaavia pystyssä ja muutama työkalu pitää sulkea varastoon odottamaan kevättä. Niin se vain on, että tänäkin vuonna syksy tuli taas liian aikaisin ja toisaala syksy on aivan erilainen kuin lapsuuteni syksyt. Nyt on yhä kukassa kasveja, jotka ennen olivat lakastuneet jo ajat sitten. Vieläkin se tuntuu ihmeelliseltä. Kaipa siihen tottuu - ajan kanssa.

Remontti on edennyt ihan mukavaa vauhtia. Eteinen on nyt melkein maalattu ja muutaman siveltimen vedon jälkeen sekin on valmis ja voi taas kantaa kaikki miljoona vaatetta sinne takaisin ja ihmetellä mihin kaikki tla katosi. Kodinhoito huone, joka muutoksen myötä on ristitty saunan eteiseksi koki kovia tuossa muutama päivä sitten. Pesukoneen poistoputki oli päättänyt yllättä meidät oikein kunnolla ja sen vuoksi putosi pois paikaltaan, jolloin poistovedet luonnollisestikin levisivät iloisesti loiskuen lattialle ja osa imeytyi anopin kutomaan mattoon, joka muuten sopii paremmin kuin täydellisesti uuteen sisustukseen. No, ilmeisesti selvisimme lähinnä säikähdyksellä. Lattian peittävän muovimaton liimaus piti ja seinät eivät kastuneet pahasti. Kuivatuksen jälkeen pääsemme laittamaan tavaroita takaisin. Ainoa todellinen vahinki lienee kaapisto ja sen ovet, jotka saivat ensimmäisenä vedet päälleen. Poistoputki sijaitsee nimittäin juuri kyseisen kaapin uumenissa. No, kaapin ostoressu on siis edessä. Harmi vain kun olisi ollut niin ihanaa saada kunnostettua vanha kaappi ja käyttää kierrätystavaraa...onneksi puinen pöytälevy on kuitenkin hyvinvoiva ja odottaa tuossa uutta väriä pintaan. Kaikki ei vain mene aina niin kuin suunnittelee. Yllätyksiä sattuu - niin iloisia ja surullisia.

Tuuli puhaltaa ulkona. Lehdet leijuvat ja luontokin alkaa todenteolla varustautua talveen. Kylmyys tuntuu jo kun katsoo ulos. Mikään ei olisi nyt ihanampaa kuin käpetyä sohvan nurkaan huovan alle lukemaan kirjaa ja kelpaisi kuppi lämmintä kaakaotakin. Joskus pitää hiukan haaveillakin.